Kirjoituksia kestävyydestä, osa 6

PÄÄTIN EDELLISEN kirjoitukseni ajatukseen kommunismin ja kestävyyden yhteenliittymästä siinä määrin, että sanoisin kommunististen puolueiden edustavan tosiasiassa paljon tarkkanäköisemmin sitä, mistä kestävyydessä on todella kyse. Muuten kuin meillä niin kovin sinivihreät, tarjolla olevat asiaa äänessä pitävät puolueet.

Tosin rohkeimmat ovatkin ottaneet asian esiin esimerkiksi puhumalla marxilaisesta luontosuhteesta ja kestävyydestä, kestävyydestä ja kohtuutaloudesta, degrowthista, post-kolonialistisesta ja post-ekstraktivistisesta pluriversestä, jossa yksikantaisen kehitysagendan sijaan kukkii elämän merkitysten ja suuntien erilaisuus. Mutta siitä, että kestävyyden ideologiaan on sisäänkätketty kommunismin sanoma, en ole vielä ainakaan suorasanaisesti lukenut.

KESTÄVÄ KEHITYS on agenda. Agendalla on omistaja tai ainakin ehdottajat, kannattajat, kantajat ja hyötyjät. Agendalla on suunta ja tarkoitus. Ja mikä sotien jälkeistä kehityksen agendaa pääasiassa kehystää on tietysti talouden kasvu. Kuinka talous kasvaa? No globaalisti ja ...