Klovnin kysymys: Voiko rauhasta vielä puhua julkisesti?

Keskellä kiireistä kaupunkia, kadun vilinässä ja ohi lipuvien ihmisten keskellä, tapahtuu jotakin poikkeavaa. Klovni pysähtyy, katsoo suoraan silmiin, eikä kysy retorisesti vaan tosissaan: Voiko kadulla vielä ajatella, tuntea ja kohdata?

Tämä on Pand Sirkuksen ydin – esitystaiteellinen ele, joka ei saarnaa mutta ei myöskään vaikene. Teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantalan sekä tanssija Marjo Kuuselan johtama esitys tuo yhteen tanssijat, runoilijat, muusikot ja kadun kulkijat. Klovnit laulavat, liikkuvat ja kommentoivat maailmaa tavalla, joka hämmentää ja herättää.

Rantala tunnetaan kulttuurin kentällä pitkästä linjasta: hän on johtanut suuria teattereita, kirjoittanut kirjoja ja kouluttanut teatterin ammattilaisia. Nyt hän palaa sinne, mistä kaikki oikeastaan alkoi – Pandin rauhantyöhön, jonka alkuaikojen hän oli itse todistamassa 1980-luvulla.

Mutta miksi juuri nyt?

”Ilmapiiri on koventunut nopeasti. Rauhan, rehellisyyden ja solidaarisuuden kaltaisille sanoille ei tunnu olevan tilaa. Samalla leikataan kaikkien rauhanjärjestöjen tuet. Tämä aika muistuttaa 1930-lukua pelottavalla tavalla”, sanoo Raija-Sinikka Rantala.

Rantala viittaa Natoon liittymiseen, yhteiskunnan yksimielisyyttä vaativaan ilmapiiriin ja siihen, että enää ei oikein uskalleta sanoa ääneen edes sanaa ”rauha” ilman että leimataan. ”Jos Venäjällä ei saa puhua sodasta, niin meillä ollaan pian samassa pisteessä rauhan kanssa” sanoo rauhan sirkuksen ohjaaja.

Pand Sirkus ei tarjoile valmiita vastauksia. Erityisesti pidin esityksen työvoimatoimisto-kohtauksesta. Absurdia todellisuusteatteria parhaimmillaan. Samoin uskallan väittää, että ne, jotka haluavat vauhtia rauhanliikkeeseen voivat saada sitä Pand Sirkuksen erinomaisista rauhan liikkeistä.

Musiikissa ja runoissa kaikuvat rauhanlaulut ja yhteisvastuun teemat: ”Kurjet”, ”Ein bisschen Frieden” ja ”Arvon mekin ansaitsemme” soivat yllättävänä osana katutilaa. Samalla tekstikatkelmat Mahatma Gandhilta, Khalil Gibranilta ja Merja Hujo -toimituskunnan kirjasta haastavat ajattelemaan maailmaa toisin.

Rantalan mukaan sirkus on kuin pienoismalli maailmasta, jossa erilaiset ihmiset, kyvyt ja kulttuuritaustat kohtaavat. ”Tämä ei ole vain esitys, tämä on teko. Me emme puolusta kulttuuria siksi, että se olisi kiva lisä, vaan siksi, että ilman sitä ei ole mitään puolustettavaa”, sanoo Raija-Sinikka Rantala.

Pandin sirkus muistuttaa meitä siitä, että toivo ei ole temppu. Se on teko, joka tapahtuu silloin, kun joku uskaltaa kysyä, tanssia tai laulaa rauhasta keskellä maailmanmenoa.

Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö Pand perustettiin 1983 osana kansainvälistä ydinaseiden vastaista toimintaa. Monitaiteilija Henna Hartikainen on Pandin puheenjohtaja.

Pandin Sirkus esiintyy Helsinki päivänä 12.6. kello 16-18 Tokoinrannassa