Kolumni: Kaikki on vinksin vonksin

Maailmamme tämänhetkisten tapahtumien tarkkaileminen tuntuu ajoittain siltä, kuin katsoisi jotain sekavan surkeaa elokuvaa. Järkeä niistä on nimittäin turha etsiä ja näkemänsä perusteella pelkää jatko-osan tulevan tarjoamaan vielä nykyistäkin kehnompia tarinankäänteitä.

Eräs keskeisimmistä hahmoista on muuan upporikas valkoisen ylivallan kannattaja, jonka oma ihonväri on yllättäen tosin oranssi. Omaisuudestaan ja ominaisuuksistaan huolimatta hänen seuraajansa pitävät miestä kuitenkin nimenomaan eliitin ja eriarvoisuuden vastustajana.

Oma merkittävä osansa juonen kannalta on myös Q-Anonilla, jonka ansiosta hipitkin ovat nykyään natseja ja shamaanit sarvipäisiä salaliittosekopäitä.

Kyseisten kaheleiden tunkeuduttua Yhdysvaltojen kongressiin, oli poliiseillakin ihmettelemistä, kun eivät päässeetkään ampumaan mustia mielenosoittajia vaan omia rasistitovereitaan.

***

Tarinan pahiksilla on sentään myös vastustajia, jotka vasemmistonakin tunnetaan. Nämä sankarit kiiruhtivatkin oitis tuomitsemaan hyökkäyksen demokratiaksi kutsumaansa järjestelmää kohtaan, jossa kaksi äärikapitalistista puoluetta kilpailee ...