Kolumni: Moraalin rajat

Luin hiljattain kirjan nuoresta Stalinista. Kirjassa avattiin taustaa sille, miten Stalin perusteli itselleen vankileirijärjestelmän, vaikka oli itsekin tietoinen sen umpimähkäisestä luonteesta. Erinäisten syiden takia vankileireille päätyi ihmisiä hyvin typeristä syistä. Heidän kohtelunsa leireillä ei eronnut muista vaan pääsääntöisesti tuomiot kärsittiin, mikäli hengissä selvittiin, kokonaisuudessaan.

Kun Stalin itsekin oli tietoinen tästä virheestä järjestelmässään, miksi hän edelleen jatkoi?

Stalinin logiikka oli suunnilleen se, että mikäli tuhannen syyttömän joukossa olisi muutama aito kansanvihollinen, olisi näiden noin tuhannen muun syyttömän uhraaminen perusteltua. Tällöin estettäisiin muutamien ihmisten vahingollinen toiminta ja siten tämä koituisi lopulta kaikkien eduksi.

Tässä kohtaa joku saattaisi sanoa, että tuo nyt on tuommoista muodistamennyttä diktaattorin pullistelua, mutta erehtyisi. Täsmälleen samaa logiikkaa käyttivät ne yhdysvaltalaiset kenraalit, jotka milloin missäkin lähettivät joukot iskemään umpimähkäisesti ...