Kolumni: Muutama numero porvarien kiusaksi

Vaalien jälkeen koittaa krapula. Koko kevään luvattu suunnanmuutos väistyy poliittisten realiteettien tieltä. ”Nyt on pakko” -iskulauseiden merkitys muuttuu: enää ei olekaan pakko muuttaa kehityksen suuntaa, vaan nyt on pakko tehdä kompromisseja. Politiikan pintavaahto puhalletaan pois, ja jäljellä on tuttu vanha Thatcherin ajan realiteetti: vaihtoehtoja ei ole.

Vaalien alla jopa Sinisten Sampo Terho muistutti, että jokainen syrjäytetty ihminen maksaa yhteiskunnalle miljoonan. Nyt näiden syrjäytettyjen hinta on sysätty sivuun. Puhutaan tärkeämmistä miljoonista: niistä, joiden kertymistä ei saa vaarantaa liiaksi verottamalla.

Selitykset ovat mielikuvituksellisia: talouden ”pitkän aikavälin kestävyys” voi vaarantua, eläkkeiden maksaminen hankaloitua 50 vuoden kuluttua. Tavallista köyhää ihmistä eivät tällaiset puheet paljon liikuta: miksi pitäisi olla huolissaan 2070-luvun eläkkeistä, kun omat rahat loppuvat parin viikon päästä, mutta lääkkeitä pitäisi käydä jollakin konstilla ...