KOLUMNI: Natokeskustelu päin performanssia
Mona Lisa on oikeasti Mooses tai Jeesus ja sen luo pääsevät kaikki lapset, rammat ja vanhukset. Muut saavat katsoa maalausta kauempaa. Amerikkalainen turisti selittää toiselle samanlaiselle, että taideteosta suojaa luodinkestävä lasi ja ettei Mona Lisaa näin voi ampua.
Nurkan takana on Milon Venus. Se on rakkauden jumalatar ja tietenkin täysin ammuttavissa.
Jos olisi nyt tullut konekivääri mukaan tällä matkalla niin olisin ampunut monaliisan, mutta harmi – ei tullut aseita mukaan. Hyökkäykseni olisi tulkittu Naton viidennen artiklan mukaan kohdistuneeksi jäsenmaata eli Ranskaa tai DaVincin maalaus kun on kysymyksessä niin myös Italiaa vastaan.
Mieletön tekoni olisi tulkittu myös hyökkäykseksi kaikkia 26 Naton jäsenmaata vastaan. Olisin kerralla sodassa myös Yhdysvaltojen kanssa. Aina kun tällainen hyökkäys tapahtuu, voi jokainen jäsenmaan YK:n peruskirjan 51. artiklan sallimin oikeuksin puolustautua yksikseen tai liitossa aseellisesti hyökkääjää eli minua vastaan.
Viimeksi näin tehtiin kun Yhdysvallat operoi maailman suurimman spektaakkelin ajamalla lentokoneilla päin omia maailmankaupan tornejaan. Syylliseksi julistettiin afganistanilaiset lapset, koululaiset, burghan alla vainotut kotiäidit, islamistit ja arabit yleensäkin. Saatiin aseteollisuudelle uudet markkinat.
* * *
Nato on Yhdysvaltain seksikäs ase terrorismin vastaisessa sodassa. Suomalaiset natofetissit Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari ja Jyrki Katainen ovat etunenässä ja äänekkäimpinä olleet hinkumassa jäsenkorttia samalle punttisalille pohjoisatlanttisten kompassiruusubodarien kanssa.
Lipponen haluaa rekisteröidä ja virallistaa Suomi of Finlandin ja North Atlantic Treaty Organisaation suhteen niin pian kuin mahdollista. Suhteen rekisteröinti itsessään on mahdollista, mikä on tietysti kannatettavaa ja hieno asia. Yhteensopivuudet on jo vuosien yhteispunnerruksella myös kokeiltu. Mutta suhteen rekisteröintiin tarvitaan onneksi vielä molempien täysi-ikäisten omaehtoinen suostumus.
Suomen kansa on mielipiteensä useiden tutkimusten mukaan ilmaissut ja se on ollut selvä EI Natolle. Oikeiston militaristit voisivat jo pikkuhiljaa myös hyväksyä kansan natokielteisyyden. Paavon, Liisan ja Jyrkin olisi hyvä muistaa että pakkoliitot eivät ole tästä maailmasta. Toisenlainen maailma on mahdollinen.
* * *
Suomalaisessa vaalienaluslässytyksessä toistetaan etteivät nämä vaalit ole Nato-vaalit. Voi ketunpesä! Jokaiset vaalit ovat Nato-vaalit. Ja joka poliittinen keskustelu on Nato-keskustelu. Nyt kysymys on ei tähtien vaan kulttuurien sodista. Kysymys on valitaanko rauhan kulttuuri vai mennäänkö mukaan jenkkien asevarustelun ja väkivallan kulttuuriin. Samalla tavalla kuin jenkkituristi Pariisissa luulevat hölmöt sossu- ja kokoomuspoliitikkomme, että joku lasi voisi suojata minua käymästä käsiksi Mona Lipposeen. Aseilla ei voi puolustaa kuin aseita.
* * *
Ulkona poski katukivessä, ranskalaisissa nippusiteissä pariisilaispoliisien käsissä huutaisin sitten kaikilla voimillani ”liberté, egalité ja fraternité”. Suurella supliikillani vakuuttaisin sivistyneet santarmit, että kysymyksessä olisi merkittävä Suomen sisäpoliittinen performanssi, jonka tarkoitus olisi avata keskustelu rauhan kulttuurista.
Pian poliisit alkaisivat olla samaa mieltä kanssani. Yksi sukupuolestaan epätietoinen maalaus olisi varsin pieni uhraus sille, että suomalainen sankarikansa tiedostaisi rauhan kulttuurin ylivertaisuuden. Kansainvälinen hömppäpressi olisi kiinnostunut Mona Lipposen varsinaisen sukupuolen paljastumisesta. Ensimmäinen suomalainen taideteos, poliittinen performanssi olisi löytänyt tiensä Louvreen ja Suomi olisi kerralla saatu maailman kartalle rauhankulttuurin maana.
JUHA-PEKKA VÄISÄNEN
Kirjoittaja on helsinkiläinen käsitetaiteilija ja rauhanaktivisti.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
