Kolumni: Politiikka kuuluu kaikille

Käydessäni kauan sitten peruskoulua määritteli opettaja politiikan yhteisten asioiden hoitamiseksi, sellaisena näen sen edelleen. Minua hämmentää, että moni kokee politiikan tylsäksi ja kartettavaksi, jopa turhaksi painolastiksi.

Usein kahvipöytäkeskustelussa koetaan vältettävän politiikkaa, mutta puhutaan palkoista, asumisen hinnasta, opiskelupaikan puuttumisesta ja julkisesta liikenteestä. Vaikka mainitut keskustelut nousevat poliittisista päätöksistä – palkkapolitiikasta, asuntopolitiikasta, koulutuspolitiikasta ja yhdyskuntapolitiikasta – niitä ei mielletä politiikaksi tai politiikkaa ei mielletä omaksi asiaksi.

Sen sijaan esimerkiksi hävittäjähankinnan vastustaja saa keskustelussa helposti kommentin politiikan puhumisesta. Vastaavasti hävittäjähankintaa kannattava kokee olevansa epäpoliittinen. Herää kysymys mikä mielletään politiikaksi? Onko vain vasemmistolainen mielipide politiikkaa? Entä mitä sitten on oikeistolainen ajattelu?

Ihmisiltä tuntuu kadonneen käsitteiden politiikka ja puoluepolitiikka välinen ero. Samalla näyttää hävinneen tarve kriittisesti seurata poliitikkojen tekemien päätösten vaikutuksia. Kun myös median ...