Kommunistinuoret: Lokeroiden puolustukseksi

Ihmiset reagoivat eri tavoilla, kun kerroin transsukupuolisuudestani. Jotkut vastasivat innostuneesti, toiset yksinkertaisella halauksella. Yksi yleisimmistä vastauksista ilmoitukseeni oli kuitenkin sellainen, jota en odottanut: ”Miksi sinun täytyy kutsua itseäsi naiseksi? Mikset vain ole oma itsesi? Miksei olla vain ihminen?”

Minua järkytti, että kysyjät olettivat minun olevan jonkinlainen sukupuoliessentialisti, jolla on staattinen tai taantumuksellinen näkemys siitä, millaisia erilaiset ihmiset voivat olla. Tuolloin suoritin tohtorintutkintoa, jossa sovellettiin poststrukturaalista, queer- ja feminististä teoriaa ympäristöpolitiikkaan, enkä voinut olla loukkaantumatta. Halusin sanoa: ”Luuletteko, etten ole pohtinut tällaisia asioita aiemmin? Niiden ajatteleminen on kirjaimellisesti työtäni!”

Hetki, jolloin vihdoin hyväksyin olevani trans – kun sanoin sen ääneen – oli hetki, jolloin pystyin taas alkaa elämään. On mahdotonta epäillä syvällisiä sosiaalisia vaikutuksia, jotka johtuvat marxilaisten teoreetikkojen yrityksistä antaa olemassa ...