Kommunistit ja sananvapaus

Esitän heti alkuun rajun väitteen. Väitän nimittäin, että suurella osalla kommunisteja on kaksinaismoralistinen ajattelu sananvapaudesta. Toisaalla arvostellaan voimakkaasti esimerkiksi nyt käytäviä hallitusneuvotteluja jotka ovat perin salaisia, mutta sitten taas halutaan viedä keskustelu kommunistien tilasta hävittyjen vaalien jälkeen neljän seinän sisälle.

Kommunistit hyppivät riemusta aina kun Esko Seppänen ryöpyttää omiaan Kansan Uutisissa, mutta voitteko kuvitella, mikä kalabaliikki siitä syntyisi, jos joku kommunistien ”silmäätekevä” tekisi samanlaisen tempun ja arvostelisi omiaan Tiedonantajassa? Olisiko tuollainen edes mahdollista?

Kun Vasemmistoliitto kävi hallitusneuvotteluita, niin esimerkiksi Facebookissa ja KU, n verkkolehden keskustelupalstoilla käytiin ankaraa vääntöä puolesta ja vastaan hallitukseen menosta ja kommunistitkin olivat osin mukana noissa väittelyissä. Sitten kun taas eräät kommunistit kävivät omaa lievääkin lievempää keskustelua vaalitappion syistä ja kommunistien tilasta ylipäätään vastaavilla foorumeilla, niin heti osa kommunisteista nousi takajaloilleen ja ripitti kuinka ne eivät kuulu julkisuuteen. Sananvapaus näyttää olevan hyvä asia vain silloin kun se ei koske itseä.

Mietitäänpä kuvitteellista tilannetta jossa SKP olisi ollut mukana hallitusneuvotteluissa ja Yrjö Hakanen ja JP Väisänen esittäisivät keskuskomitealle hallitukseen menoa? Käsi sydämelle arvon keskuskomitean jäsenet, kuinka moni teistä uskaltaisi nousta puoluejohtoa vastaan ja vaatia äänestystä hallitukseen menosta? Väitän, että puoluejohdon esitys hyväksyttäisiin mukisematta – korkeintaan pöydän alla nyrkkiä saatettaisiin puristella. Oikaiskaa toverit jos olen väärässä. Toisin on Vasemmistoliitossa jossa saamieni tietojen mukaan olisi puoluevaltuusto äänestänyt hallitukseen menosta.

Entä sitten puheenjohtajan asema puolueessamme? Siinä missä Vihreät, Demarit, Keskusta tai Vasemmistoliitto vaihtaa luontevasti puheenjohtajiaan, niin meillä se on tabu johon ei passaa kajota. Jos vaikka vain varovastikin yrittää esittää, josko olisi aika vaihdokselle, niin taivas varjele mikä pyhäinhäväistys sellainen esitys on. Heti kohta ollaan niskakarvat pörhöllään kun joku julkeaa esittää moista. Muissa puolueissa aika ajoin vaihdettava puheenjohtaja nähdään luonnollisena kehityksenä, mutta meillä ilmeisesti epäluottamuslauseena tai jonain muuna kummallisena asiana. Liekö jäänteitä Neuvostoliiton ajoilta jolloin johtajat taputettiin jatkoon vaikka toinen jalka oli jo haudassa?

Niin kauan kun sulkeudumme ja vetäydymme neljän seinän sisälle, on aivan turha odottaa ryntäystä puolueeseemme. Meillä on vieläkin maine tiukan kurin puolueena jossa aisan yli potkijoita ei hyvällä katsota. En myöskään jaksa ymmärtää ja olen sitä usein kysynytkin tovereilta – mitä salattavaa meillä on? Mitkä ovat niitä asioita jotka eivät kestä päivänvaloa? On varmaa se, että jos viemme asioitamme piiloon, yritämme tukkia suita tai tukahdutamme avoimen keskustelun, niin ihmiset kiertävät meidät tulevaisuudessakin kaukaa.

Jos kirkkain otsin vaadimme sananvapautta muilta, niin kait se herranen aika edellyttää, että itse olemme sananvapauden edelläkävijöitä. Kun keskustelemme julkisuudessa avoimesti, rehellisesti, vilpittömästi ja railakkaasti kuitenkaan ketään loukkaamatta, niin sitä kautta voidaan murtaa jää kommunistien ja kansanjoukkojen väliltä ja näin saada uusia ihmisiä joukkoomme.