Kommunistit ulos kaapista

Pidin puhetta Euroopan vasemmiston tilaisuudessa Belgiassa. Vastustimme uusliberalismia ja leikkauspolitiikkaa. Ranskalainen tulkki oli huolissaan ja halusi keskustella kanssani. Olin kirjoittanut puheeseeni useasti sanan radikaali. Vastuullisen tulkin mukaan Ranskassa radikaali sanaa käytetään tänään melkein ainoastaan, kun viitataan terrorismiin ja väkivaltaan. Koska olen kommunisti ja luokkatietoinen pasifisti, sovimme, että 70 % radikaalista sai kääntää progressiiviseksi – edistykselliseksi. Erityisen huolella käännettiin se kohta, jossa lopetettiin sortoa ylläpitävät rakenteet; patriarkaatti, kapitalismi ja leikkauspolitiikka. Pidin kiinni siitä, että radikaali sanottiin ääneen myös ranskaksi.

Ronskisti vaan tätä ruokotonta aikaa, kun rumasana sanotaan niinkun se on.

Meillä kommunisteilla on selkeä visio ideologiastamme; sosialismista ja kommunismista. Suomi räpin moninkertainen mestari McKajo räppää SKP:n sivulla meille kaikille selväksi SKP:n lähitulevaisuuden kärkitavoitteet; Rauha, 6-tunnin työaika ja 1200 perusturva. Kiitos Kajon, viesti menee perille.

Olemme tänä vuonna sanoneet vähintään 200 kertaa, sen miten marxilaisia olemme. Mutta miten marxilaisia me todella olemme? Jos olen mitään ymmärtänyt niin marxilaisuudessa pelkkä puhe ei riitä. Tarvittiin niitä tekoja. Ideat oli vietävä kaduilla ja sinne missä ihmiset ovat. Eikö?

Väitän, että yksi suurin haaste meille kommunisteille on nähdä kadut leniniläisinä puhujalavoina. Työläisten parissa kaivataan paikallispolitiikan pikkukysymysten lisäksi myös politiikan suurherkkuja; avauksia sosialismista ja kommunismista. Sirpit ja vasarat esiin! SKP:n seuraaviin edustajakokousasiakirjoihin pitää sisältyä kaikki meidän politiikkaamme isot punaiset juurakot; sosialismi ja kommunismi sekä nämä ikävät ilmajuuret; kapitalismi ja imperialismi, että myös konkreettisia aloitteita siitä miten kadut otetaan osallistuvan demokratian ja edistyksellisen yhteistyön radikaaleiksi puhujalavoiksi.

Karl Marx ei ollut vain filosofi vaan vallankumouksellinen. Siinä missä Kiinan presidentti ja puoluejohtaja Xi Jinping kertoo, että Kiina kirjoittaa nyt Marxin Kiinan lippuun, voidaan me Suomessa todeta, että Marx tarkoittaa kaduille ihmisten ja työläisten pariin menemistä.  

Tästä tuli taas täysin puolueellista, mutta niin saa tullakin. Olen työväenluokan puolella. Työväenluokan asia vaatii nyt ärräpäitä herroille ja suurpääoman gorilloille. Asiamme vaatii punaista juuripolitiikkaa, joka asettuu selvästi työmiehen ja työnaisen puolelle. Vasemmisto ilman rakenteisiin ja juurilleen menevää politiikkaa, ilman työläisen perspektiiviä, ilman selkää militarisoinnin vastaista rauhanvaatimusta käy vain käsikynkkää kapitalistien ja kokoomuksen kanssa.

Jokaisessa käänteessä on kysyttävä; miten viemme asiamme kaduille ihmisten pariin. On kysyttävä tätä marxilaista kysymystä, kunnes vastauksista ja erilaisista kaduilla ihmisten parissa olemisen muodoista on tullut leimallinen osa toimintaamme.  Ihmisten pariin ei voi mennä teoriassa. Toverit, on poistuttava suljetuista tiloista. Kommunistit ulos kaapeista! Meidän pitää olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa.                

Onneksi on Vastavirta-festivaali ja sen radikaali puhujalava. Festivaalilla nykymenoon tyytymättömät aktivistit nostavat esille erilaisia yhteiskunnallisia kipukohtia joihin tarvitaan muutosta. Mukana on tällä kertaa ennätysmäärä yli 20 erialaista kansalaisjärjestöä ja organisaatiota.

Vastavirta-festivaalin sunnuntaina 26.8. kello 12-14 jatkan Brysselissä alkanutta leikkauspolitiikan vastaista debattia. Kanssani ”Marx, kulttuuri ja taide” -keskusteluun osallistuvat teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantala, kuvataiteilija Minna Henriksson, teatteriohjaaja ja tuottaja, kansainvälisen taidetoimikunnan puheenjohtaja ja Cultural Left- verkoston ja Kreikan taidetoimikunnan perustajajäsen Panayiotis Neufelt ja unkarilainen marxilainen filosofi G.M. Tamás. Väitän, että tässäkin keskustelussa työläinen – tulkki on taas kovilla vähintään rakenteellisten muutoskäsitteiden kanssa.