Köyhät lapsiperheet kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Väestön pienituloisimmasta miljoonasta henkilöstä
yli puolet, lähes 600 000 henkilöä, kuului lapsiperheisiin
vuonna 2000. Pienituloisten lapsiperheiden jäsenten lukumäärä
kasvoi 1990-luvun aikana noin 50 000 hengellä ja pienituloisten, lapsettomiin
kotitalouksiin kuuluvien lukumäärä väheni noin 20 000
hengellä, ilmenee

Hannele Saulin

,

Marjatta Bardyn

ja

Minna Salmen


Stakesin

toimeksiannosta kokoamista tilastoista.

Tiedot on julkaistu

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen

Stakesin tuoreessa kirjassa

Suomalaisten hyvinvointi

.

Mainittujen tutkijoiden mukaan lapsiperheiden huono tulokehitys on merkinnyt
sitä, että etenkin keskituloluokissa lapsiperheväestö
on vähentynyt ja yhä suurempi osa lapsiperheväestöstä
on kasautunut tuloluokituksen pienituloisimpiin luokkiin.

Tuloerojen kasvu on lapsiperheiden kannalta ollut sitä, että ne
eivät ole pysyneet mukana yleisessä tulokehityksessä.

Dramaattisimmin kehitys näkyy siinä, että köyhyysrajan
alittaneita lapsiperheitä oli vuonna 1990 noin 30 000 (4,4 prosenttia
kaikista) ja niissä lapsia oli 61 000, kun vastaavat luvut kymmenen
vuotta myöhemmin vuonna 2000 olivat 62 000 (10 prosenttia) ja 122 000
(10,8 prosenttia).

Erityisen selvästi köyhtyivät perheet, joissa oli alle
kouluikäisiä lapsia. Köyhyysrajan alapuolelle jäi lähes
kolminkertainen määrä alle 3-vuotiaita, ja 3-6-vuotiaidenkin
määrä kaksinkertaistui.

Tutkijat kysyvätkin, onko perheellistymiseen liittyvien lapsipoliittisten
tulonsiirtojen leikkauksilla ja reaaliarvon heikkenemisellä ollut vaikutusta
lapsiköyhyyden kasvuun.

Tutkijoiden mukaan toimeentulon riittämättömyyden syynä
on monissa lapsiperheissä pätkätöiden, osa-aikaisuuden
ja matalapalkkaisuuden yhdistelmä. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla
on siis yhtäältä vanhempien työttömyys, mutta myös
heidän heikko asemansa työmarkkinoilla silloin kun heillä
työtä on.

Tutkimuksessa huomautetaan, että myös lapsiperheiden saamat sosiaaliset
tulonsiirrot olivat vuonna 2000 kaikkiaan noin miljardi markkaa pienemmät
kuin vuonna 1990; huippuvuodesta 1992 perhepoliittiset tulonsiirrot ovat
pienentyneet noin neljänneksellä.

Lapsilisien ostovoima on heikentynyt vuodesta 1995 vuoteen 2001 noin
11 prosenttia. Myös vanhempainpäivärahan vähimmäistaso
laskettiin 60 markkaan arkipäivältä vuonna 1996 (nykyisin
10,09 euroa). Kotihoidon tukea on 1990-luvulla sekä nostettu että
laskettu; lopputulos on, että tuki on uuden vuosituhannen alussa taas
1990-luvun alun tasolla. Tutkijoiden mielestä nämä leikkaukset
lisäsivät lapsiperheiden köyhyyttä selvästi.

Toinen merkittävä syy lapsiperheiden köyhyyden lisääntymiseen
on tutkimuksen mukaan asumiskustannusten voimakas nousu 1990-luvulla sekä
omistus- mutta erityisesti vuokra-asunnoissa. Kaksi kolmasosaa pienituloisimman
viidenneksen lapsiperheistä asuu vuokra-asunnoissa. Ja keskimääräiset
vuokrat nousivat reaalisesti 31 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2001.

Johtopäätöksinään tutkijat toteavat, että
nopeimmin nuoren väestön elinoloja voidaan helpottaa kohentamalla
eri sosiaalisten tulonsiirtojen tasoa.

He esittävätkin, että vanhempainpäivärahan vähimmäistaso
nostettaisiin työttömyyspäivärahan tasolle ja että
nostettaisiin kotihoidon tukea ja lapsilisien tasoa.

Tutkijoiden mielestä perhepoliittisten tulonsiirtojen nostaminen
ja vakauttaminen helpottavat välittömästi pikkulapsiperheväestön
suuren enemmistön elämää. Ne vaikuttavat myös siihen,
mitä valintoja vanhemmat voivat tehdä työn ja perheen yhteensovittamiseksi.

Siksi osittaisen hoitovapaan käyttö olisi myös Suomessa
saatava useammalle (kuin nykyiselle 1 500:lle!) mahdolliseksi ratkaisuksi,
esittävät tutkijat Hannele Sauli, Marjatta Bardy ja Minna Salmi
Stakesin tutkimuksessa.