Köyhyydellä yhä useammin naisen kasvot

Eilen

Meille kaikille ei ole tuttua Kansainvälisen naistenpäivän historia. Sen vietosta tehtiin päätös Euroopassa 1910, ja ensimmäisen kerran päivää vietettiin vuonna 1911.

Ehdotuksen päivän vietosta teki Sosialistisen Internationaalin naisten toisessa konferenssissa Kööpenhaminassa saksalainen Clara Zetkin. Merkittävää osassa oli myös Aleksandra Kollontai.

Suomalaisia naisia kokouksessa olivat Aura Kiiskinen, Hilda Herrala, Hilja Pärssinen, Ida Aalle-Teljo ja Miina Sillanpää, kaikki paitsi tunnettuja naisten asemasta agitoivia vaikuttajia myös silloisen sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen kansanedustajia.

Kansainvälisen naistenpäivän vakiintumista voidaan pitää merkkinä naisten järjestäytymisestä. Alusta alkaen lähtökohtana olivat tunnukset naisten oikeuksista. Kyse oli tasa-arvosta, oikeudesta työhön, kunnon palkasta ja yleensä demokraattisista oikeuksista. Teemat olivat ajankohtaisia asioita myös Suomessa.

Venäjällä naistenpäivän vietto liitettiin 1913 sodanvastaiseen kamppailuun ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Tähän kamppailuun liittyivät myös muut Euroopan naiset.

Näin kaksi vahvaa teemaa, naisten oikeudet ja taistelu rauhan puolesta, nousivat naistenpäivän sisällöiksi.

Tänään

Naisten asema yhteiskunnassa, työelämässä ja taloudessa on edelleen paljolti korjaamatta. Nainen on yhteiskunnassa liian usein alistettu ja toisen luokan kansalainen, myös Suomessa. Sitä ei ole korjannut ammattiyhdistysliike eivätkä siihen ole puuttuneet myöskään lainsäätäjät. Esimerkiksi sosiaaliturvan osalta jäävät naiset yleisesti edelleen heikommalle.

Naisvaltaisten alojen ammattiliitot PAM ja JHL ovat tänä talvenakin hyväksyneet sopimuksia, joilla kaikkein pienipalkkaisimpien naisten ansioihin tuskin tulee korotuksia. Päinvastoin naisten työelämää poljetaan entisestään. Kaupan alalla sopimusta laajennettiin muun muassa lähes vapaaseen yötyön sallimiseen asti, kun sitä vastoin takavuosina naisten työvoimaa haluttiin tältä suojella. Nyt ammattiliitto hyväksyi sen jäsenistöään kuulematta.

Huomenna

EU on nimennyt tämän vuoden köyhyyden vastaiseksi vuodeksi. Johtaako se tilanteen muuttumiseen, jää nähtäväksi. Köyhyydellä on yhä useammin naisen kasvot, niin vanhojen kuin nuorten. Köyhyyden lisääntymistä ja eriarvoisuuden kasvamista vastaan on tehtävä kaikki voitava. Näin ei tunnu kuitenkaan nyt tapahtuvan.

Maailmalla kymmenet miljoonat naiset ovat edelleen lukutaidottomia. Naiset ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta ja huonosta terveydenhuollosta, joutuvat kriisien ja sotien jalkoihin ja myös kidutetuiksi ja raiskatuiksi näissä oloissa.

YK:n naisten kokous pidettiin 15 vuotta sitten Pekingissä. Se asetti jäsenvaltioille tavoitteeksi askel askeleelta parantaa naisten asemaa ja elinolosuhteita. Edelleen on paljon tekemättä. Näitä asioita YK käsittelee maalikuussa Peking+15 -seurantakokouksessaan.

Suomen hallituksen aktiivisuus Pekingin kokouksen asettamissa tavoitteissa on ollut luvattoman heikkoa. Tässä olisi nais- ja kansalaisjärjestöillä mahdollisuus ja haastetta olla yhteistoiminnassa aloitteellisia ja koota voimia sen aikaansaamiseksi, että Pekingin kokouksen velvoitteet otetaan tarkemmin esille ja valmisteluun myös maamme hallituksessa.

Kansainvälinen naistenpäivä alkuperäisine teemoineen ja haasteineen tulisi nostaa kunniaan joka päivä, niin kauan kuin ongelmat huutavat keskuudessamme ja aukeavat väistämättä silmiemme edessä.

Kirjoittaja on Demokraattisen naisverkoston puheenjohtaja.