Kuka puolustaa julkista sektoria?

Veturimiesten liitto toteaa lakkokannanotossaan, ettei liitto vastusta kilpailun avaamista, mutta ”katsoo, että se tulee tehdä reilusti ja samoilla periaatteilla kuin muillakin toimialoilla.”

Veturimiesten työtaistelua tukeva JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine lähtee siitä, että markkinoistamisessa olisi edettävä ”maltilla”.

Samanlaista malttia on korostettu myös hallituksen sote-uudistuksessa: yksityistämistä ja kilpailutusta ei ole nähty periaatteellisesti huonona, on vain kiistelty, miten se pitäisi toteuttaa. Markkinoiden valta näyttää ehdottomalta.

Mistä tällainen pakonomainen yksityistämisinto tulee? Onko se luonnonlain tapaan toteutuva vääjäämätön kehitys, jolle ei voi poliittisesti mitään? Vai pitäisikö miettiä asiaa toisella tavalla?

Kommunisteilla on periaatteita, joista ei tingitä. Aatteemme ei ole kaupan.

Valtaosa vasemmistosta ja ay-liikkeestä tuntuu alistuvan pääoman saneluvallan alle. Kuka enää puolustaa julkista sektoria – tai julkeaa jopa esittää, että julkista sektoria voi ja pitää kasvattaa ja kehittää?

SKP uskaltaa ja SKP julkeaa.

Meitä kommunisteja usein arvostellaan siitä, että me olemme periaatteellisista syistä monia asioita – kuten yksityistämistä – vastaan. Ja kyllä me olemme, koska meillä on periaatteita, joista ei tingitä. Aatteemme ei ole kaupan.

Tämä voi tuntua nykypolitiikassa oudolta, koska valtaosa päätöksistä vaikuttaa olevan käytännön ja tilanteen sanelemia ”järkiratkaisuja”. Syvemmin tarkasteltuna ne toteuttavat kapitalistiluokan ja pääoman etujen mukaista politiikkaa. Se on yhtä periaatteellista kuin kommunistien politiikka, se vain kätkeytyy itsestään selvyyksien ja oikeistohegemonisen ideologian kaapuun.

SKP vastustaa – periaatteellisista syistä – kilpailun avaamista julkisissa palveluissa. SKP ei vaadi malttia yksityistämiselle, vaan yksityistämiskehityksen kääntämistä toiseen suuntaan: meidän on otettava yhteiskunnan haltuun, kansan omistukseen, sitä meille kuuluvaa omaisuutta ja vaurautta, joka nyt on siirretty yksityisten voitontavoittelijoiden käsiin. Meille ei riitä leikkauspolitiikan lopettaminen, vaan suuntana on oltava leikkausten runteleman julkisen sektorin elvyttäminen.