Kirjailija Matti Rinne työskenteli 1960-luvulla Ilta-Sanomien kulttuuritoimittajana, kun lehden toimitukseen marssi nuori romanimies. Miehellä oli mukanaan teksti, jonka hän halusi julkaista Ilta-Sanomissa. Rinne luki tekstin ja tuumi, että pienen hiomisen jälkeen teksti olisi julkaisukelpoinen.

Veijo Baltzarin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin siis jo reilut 45 vuotta sitten. Sen jälkeen kulttuurineuvoksen tittelinkin saanut Baltzar on kirjoittanut niin proosaa, runoutta kuin filosofisia pohdintoja.

Leevi Lehdon ntamo-kustantamo tekee alkuvuoden kulttuuriteon julkaisemalla uudestaan Baltzarin neljä merkittävää romaania sekä filosofisen teoksen. Lisäksi ntamolta on ilmestynyt Baltzarin ensimmäinen runokokoelma, Seitsemän kielen kitara, johon on koottu runoja vuodesta 1968 tähän päivään saakka.

Baltzar toteaa kirjojen julkistamistilaisuudessa Helsingissä, että kirjallisuus on hänelle tapa tehdä jotain mikä ei muuten olisi sallittua sekä valtakulttuurin että Baltzarin edustaman romanien – hän itse käyttää usein mustalais-termiä – vähemmistökulttuurin näkökulmasta.

Baltzar on havainnut, että suomalainen yhteiskunta on muuttunut ikävään suuntaan.

– Rumat asiat kuten kiroilu ovat entistä sallitumpia, mutta huomionosoitukset ja rakkaudentunnustukset tuntuvat olevan kiellettyjä. Kirjallisuus lasketaan sivistykseksi, ja sen piirissä voimme osoittaa rakkautta ja hellyyttä, käyttäytyä myös muuten epäsovinnaisesti, pohtii Baltzar.

Hänen mukaansa eräs suurimmista ongelmista on, että nykyinen Eurooppa pelkää sivistystä.

– Sivistys tuottaa markkinataloudelle hankaluuksia. Sivistynyt ihminen ei tarvitse markkinatalouden lupaamaa statusta tai kulisseja, ja nämä kulissit ovatkin murtumassa eri puolilla Eurooppaa, lataa Baltzar.

Kulttuuripiirit toimivat valtaväestön ehdoilla

Baltzarin mukaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuriväki eivät vieläkään osaa käsitellä monikulttuurisuutta, joka kuitenkin on tulevaisuudessa kasvava trendi. Kirjallisuuspiireissä kirjailijat jakavat toinen toisilleen palkintoja, eikä vähemmistöillä ole sijaa hyväveli-verkostoissa. Laatukriteerit perustuvat myyntilukuihin, stipendijärjestelmät ja palkintoja myöntävät instituutiot toimivat valtaväestön ehdoilla.

Vähemmistöjen huomiotta jättäminen kuitataan usein sillä, ettei vähemmistöjen kulttuuria ja kirjallisuutta tunneta. Olisikohan aika tutustua? ihmettelee Baltzar.

Suomalaiset poliitikot eivät halua nähdä eivätkä tunnustaa monikulttuurisuutta, mutta tilanne on muuttumassa. Monikulttuurisuus merkitsee myös väistämättä demokratian käsitteen muuttumista ja laajentumista.

Muun muassa näihin teemoihin syvennytään tarkemmin 18.-19. maaliskuuta Helsingissä järjestettävässä kansainvälisessä Euroopan omatunto –konferenssissa. Luovan kulttuurin yhdistys Dromin järjestämän tapahtuman tavoite on kunnianhimoinen: Euroopan unionin monikulttuurisuuspolitiikan uudistaminen. Hankkeen suojelijana toimii presidentti Tarja Halonen.

Lokerointikielto

Vaikka romanikulttuuri on marginaalissa, näkee Baltzar mustalaisten perinteen kosmopoliittisena ja rikkaana. Mustalaiset tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Leevi Lehdon mielestä Baltzar on omanlaisensa Lönnrot: Baltzar on siirtänyt pitkälle suullista romaniperinnettä kirjalliseen muotoon. Lehtoon on tehnyt erityisen vaikutuksen Baltzarin tekstin visuaalisuus ja elävyys, mikä juontaa juurensa Baltzarin kiinnostuksesta kuvataiteisiin.

Kun Baltzar on kirjallisuuden ja kuvataiteiden lisäksi operoinut myös teatterin parissa, herää kysymys, minkä taiteenlajin hän kokee omimmakseen. Baltzar naurahtaa, että hän on perimältään ja perusluonteeltaan kulkijamustalainen, joka liikkuu siellä täällä ja katselee maailmaa laajalla perspektiivillä.

– Miksi pitäisi olla jossain lokerossa? Uskallan tulla esille omana itsenäni, ei minua pelota, toteaa Veijo Baltzar.

ntamon Veijo Baltzar -julkaisut:

Verikihlat -romaani

Käärmeenkäräjäkivi -romaani

Musta tango -romaani

Polttava tie -romaani

Kokemuspohjainen filosofia -tietokirja

Seitsemän kielen kitara -runokokoelma