Kun perheestä tulee tavaraa

Kapitalistisen tuotantojärjestelmän ytimessä on tavara. Tämän johtopäätöksensä Karl Marx esittää jo Pääoman ensimmäisen osan alussa. Arkikielestä poiketen Marx ei niinkään tarkoita tavaralla konkreettisia esineitä tai palveluita, vaan yhteiskunnallista suhdetta, jonka puitteissa ’tavara’ tuotetaan.

Kapitalismin kehittyessä yhä useampi yhteiskunnallinen suhde pyrkii muuttumaan tavaraksi. Marxille tavara on ”salaperäinen”. Tavara kuvastaa ihmisille heidän oman työnsä yhteiskunnallisen luonteen itse työn tuotteiden esineellisenä luonteena, näiden tuotteiden luonnostaan yhteiskunnallisina ominaisuuksina.

Marxin mukaan entistä useampi yhteiskunnallinen suhde saa tavaramuodon: esimerkiksi työvoimasta tulee kapitalismissa kauppatavaraa.

Kuinka pitkälle tämä kehitys voi mennä? Muun muassa tätä kysymystä pohditaan helsinkiläisen KOM-teatterin syksyn ensi-iltanäytelmässä.

Edistysuskoista bisnes-jargonia

Start up -yritys Glowheadz on kehittänyt palveluita, joilla kuka tahansa voi tilata ihanasti kotia hoitavan MyMom-äidin ja käsistään kätevän MyDad-isähahmon. Yritys on osannut vastata ihmisten tärkeimpiin tarpeisiin teknologian täyttämässä arjessa. Palveluperheen pitää kuitenkin kasvaa, ja suurin läpimurto on vielä tekemättä. Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaamassa näytelmässä irvaillaan Slush- ja start up –hypetykselle oikein kunnolla. Edistysuskoinen bisnes-jargon on vahvasti läsnä, kun perhesuhteista lähdetään tuotteistamaan uutta innovaatiota.

Uusi palvelu saa nimekseen MyBaby. Sen avulla ihminen voi saada kokemuksia vanhemmuudesta ilman raskasta vastuuta, oman lapsen ilman elämänmittaista sitoutumista. Glowheadz räätälöi jokaisen MyBabyn asiakkaiden toiveiden mukaan. Toimiiko uutuuspalvelu lopulta paremmin kuin perinteinen perhe?

Pieruhuumoria

Meno on jo lähtökohtaisesti hervotonta. Pieruhuumorilta ei vältytä. Esitys lähentelee turkkamaisia sfäärejä, koska totta kai kunnon vanhemmuuden kokemukseen kuuluu synnytys kipuineen kaikkineen. Raavaskin mies taipuu, kun joutuu tunteja kestävän lapsenpäästön keskelle.

Nauru vaihtuu tuskaksi, kun jää pohtimaan näytelmän syvempää sanomaa. Perheenäiti pukee vaipat ylleen ja taantuu sylivauvaksi, hylkää perheensä kolmeksi viikoksi, koska ”tuotetta pitää kehittää”. Työ ja vapaa-aika sotkeutuvat start up –maailmassa sekavaksi sekamelskaksi, josta ei voi selvitä ehjin nahoin.

Totuus on taaskin tarua kovempaa. Japanissa on jo mahdollista vuokrata perheelle isovanhemmat, jos omat eivät miellytä. Verkossa voi myös deittailla täydellistä virtuaalista kumppania, jolle voi ostaa erilaisia lahjoja ja jonka voi jopa viedä vihille – kustannuksista viis.

MyBaby on ennen kaikkea dystooppinen kertomus siitä, mihin kapitalistinen tavaratuotannon ympärille rakentuva yhteiskunta voi johtaa. Näyttelijöistä on erityisesti mainittava Juho Milonoffin mainio suoritus. Vilma Melasniemi näyttelee porukan ainoaa ”oikeasti” synnyttänyttä matriarkkaa, joka pitää ”perheen” kurissa ja ruodussa.

KOM-teatteri osuu taas ajan ytimeen. Huumorin kautta MyBaby pureutuu kapitalismin syvään ytimeen, tavaratuotantoon ja sitä kautta inhimillisen vieraantumisen olemukseen.

KOM-teatteri: MyBaby