Kun robotti tappaa

Taisteluroboteista puhuttaessa monelle syntyy mielikuva tieteiselokuvien kiiltävistä terminaattoreista ja sotadroideista. Automatisoitu – tai paremminkin autonomisoitu – sodankäynti on kuitenkin jo täysin tätä päivää, vaikka monet määritelmät ja käsitteet hakevat vielä sisältöään – säätelystä ja lainsäädännöstä puhumattakaan.

Suomen Sotatieteellisen Seuran seminaarissa käsiteltiin marraskuussa taistelukentän robotisoitumista –vallankumouksellista muutosta tapaan käydä sotaa. Muutos on jo käynnissä, mikä herättää aivan uudenlaisia kysymyksiä sodan luonteesta ja vastuista.

Metsurit työttömäksi

Autonominen järjestelmä eroaa automaatista siinä, että se pystyy havainnoimaan ympäristöä ja tekemään havaintojen perusteella itsenäisiä päätöksiä. Tämän lisäksi autonominen robotti voi kommunikoida muiden vastaavien kanssa esimerkiksi tietoverkkojen kautta. Näin syntyy niin sanottu parviäly – tehokas itsenäisesti päättelevien ja oppivien koneiden verkosto.

Seminaarissa käsiteltiin aluksi robottiteknologian rauhanomaisia sovelluksia. Aalto-yliopiston Heikki Hyyti kertoi autonomisesti toimivista metsäkoneista. Niiden liikkuminen vaikeassa metsämaastossa onnistuu satelliittipaikannuksen, erilaisten mittausantureiden ja monimutkaisen matemaattisen laskennan yhteistyön kautta. Kun joukko autonomisia metsäkoneita linkittyy keskenään, kykenee ”parvi” oppimaan maaston ja puuston yksityiskohtia tällä hetkellä parhaimmillaan jopa 0,7 metrin tarkkuudella.

Toistaiseksi metsäkoneiden autonomiaa on kehitetty auttamaan metsuria raskaassa ja vaikeassa työssä. Lopulta metsäkone voi omatoimisesti suoriutua niin taimien istuttamisesta ja hoidosta, harvennuksesta kuin puunkaadosta – ja työntekijäparka joutuu pohtimaan alan vaihtoa…

Tappamisen kynnys madaltuu

Autonominen sotateknologia tuo uusia haasteita muun muassa asevalvonnalle, kansainvälisille laeille, moraalille ja etiikalle: kuka esimerkiksi on vastuussa taistelurobotin tekosista ja mahdollisista rikoksista?

Koneiden autonomisuuden tuomat monet uhkakuvat ovat jo nykyteknologialla reaalisia.

Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan pääsihteeri Pekka Appelqvist totesi, että koneiden autonomisuuden tuomat monet uhkakuvat ovat jo nykyteknologialla reaalisia.

Autonomisia asejärjestelmiä on hyvin vaikea paketoida pitävään määritelmään. Todellisuudessa autonomia on aina suhteellista, eikä kone voi esimerkiksi itse määritellä toimintansa päämääriä eikä rajaehtoja.

Vastaan tulevat klassiset vastuukysymykset: kuka vastaa, jos kone lukee maaliksi ja tuhoaa väärän kohteen.

Oma ongelmansa on tappamisen kynnyksen madaltuminen, jota on nähtävissä jo miehittämättömien lennokkien käytössä, kun ohjaaja on kaukana kohteista. Monissa tapauksissa ihminen toimii jo nyt täysin teknologisen järjestelmän varassa ja tosiasiallisesti vain kuittaa koneen tekemiä päätöksiä.

YK:ssa käydään autonomisoitua sodankäyntiä koskevaa niin sanottua CCW LAWS –prosessia, joka on vielä pahasti vaiheessa. Siinä yritetään määritellä robottisodankäynnin sääntöjä. Mukana ovat kaikki suurvallat.

Perusperiaatteet samat

Oikeustieteen väitöskirjaa työstävä Vesa Kyyrönen sanoi, että robotit tai niiden toiminta eivät ole oikeudellisessa tyhjiössä. Perusperiaatteet pysyvät samana riippumatta siitä, sotivatko ihmiset vai robotit. Komentajilla on aina vastuu alaistensa tekemisistä, olivatpa ne lihaa ja verta tai metallia. Sama koskee taistelijoita ja esimerkiksi operaattoreita.

Paljon on vielä kesken ja sovittavaa. Kuvaavaa on, että maamiinoja on käytetty sodissa jo ainakin 150 vuotta, mutta vasta viime vuosina on saatu aikaiseksi niiden käyttöä säänteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Taistelurobotit kehittyvät sitä vauhtia, että emme missään nimessä voi odottaa yhtä kauan.

Rauhanliike seuraa kehitystä

Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro kertoo, että kansainvälinen rauhanliike yrittää pysytellä perässä autonomisen sodankäynnin kehityksessä, mutta se on resurssien puutteen vuoksi hankalaa. Usein jo käsitteiden määrittely on vaikeaa. Kansainvälisesti on olemassa kampanja, joka tähtää tappajarobottien kieltämiseen. (www.stopkillerrobots.org).

Kansainvälisesti on olemassa kampanja, joka tähtää tappajarobottien kieltämiseen.

YK:n alaiset CCW-neuvottelut tapahtuvat osana Geneven sopimusta. Se on Matinpuron mukaan hidas prosessi, koska päätöksiä tehdään konsensusperiaatteella – kaikkien mukana olevien maiden pitää hyväksyä tulos.

Esimerkiksi Saksassa rauhanliike on vastustanut miehittämättömiä lennokeita, koska niistä osaa ohjataan oletettavasti Saksasta käsin. Suomessa Naiset rauhan puolesta –järjestö on viime vuonna julkaissut 20-sivuisen lehden kauko-ohjatusta sodasta, jossa käsitellään laajasti autonomista sodankäyntiä.