”Kuntapalvelut keskeisiä naisten työllistäjinäkin”

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

Turkulainen työfysioterapeutti, SKP:n varapuheenjohtaja Kaija Kiessling varoittaa, että nykyinen kunnallisten palvelujen jatkuva kilpailuttaminen, yksityistäminen ja muu alasajo uhkaa romuttaa merkittävän osan siitä julkisesta mm. sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä, jonka vasemmistolainen työväenliike on vuosikymmenten aikana rakentanut.

– Suomessahan ns. pohjoismaisella hyvinvointiyhteiskunnalla on varsin erilaiset historialliset perinteet kuin mikä on tilanne julkisten palvelujen suhteen monessa muussa Keski- ja Etelä-Euroopan EU-maassa. Ja on muistettava, että kun järjestelmä sotien jälkeen luotiin, siinä oli nyt jo edesmennyt Suomen kansan demokraattinen liitto SKDL varsin keskeisenä moottorina, Kiessling huomauttaa.

Hän korostaa, että yhteiskunnan tarjoamat julkiset hyvinvointipalvelut ovat etenkin naisille sekä merkittävä työllistäjä että myös keskeinen tekijä mm. lasten päivähoitopalvelujen osalta, joka mahdollistaa heidän työssäkäynnin.

– Kun kunnilla on yhteensä noin 426 000 työntekijää, heistä peräti 70 prosenttia on naisia. Mutta pitemmän päälle kunnat eivät ole olleet ainakaan naisille hyviä työnantajia, sillä naistyöntekijöiden palkat kunta-alalla ovat varsin kehnoja, Kiessling muistuttaa.

Ympyrä

sulkeutumassa?

Kaija Kiesslingin mukaan tie kunnallisten ja muiden julkisten palvelujen kehittämisessä on ollut varsin pitkä ja vaivalloinen.

– Esimerkinomaisesti voi mainita poimintoina sellaisia palveluja kuten kouluruokailu, kansanterveyslaki ja nyt tuoreena asiana ns. hoitotakuu. Mutta on muistettava, että nykyinen perustuslakikin turvaa julkiset palvelut siten, että kunnilla on niiden järjestämisvastuu, mutta hallituksella eli siis valtiolla niiden rahoitusvastuu. Käytännössä rahaa, ns. valtionosuuksia, ei kuitenkaan myönnetä läheskään riittävästi, mikä käytännössä tekee perustuslaista tältä osin kuolleen kirjaimen, Kiessling huomauttaa.

Hänen mukaansa tilanne menee koko ajan huonommaksi myös siltä kannalta, että työ kunnallisissa hyvinvointipalveluissa menee koko ajan entistäkin pakkotahtisemmaksi.

– Kun laman aikana kuntien työntekijämäärää vähennettiin rajusti mm. sosiaali- ja terveydenhoidossa, uutta väkeä ei myöhemminkään ole otettu tilalle. Päin vastoin, edelleenkin ei eläkkeelle siirtyvien tilalle oteta uusia työntekijöitä, vaan otetaan käyttöön palveluseteleitä ja ulkoistetaan toimintoja. Ei vain terveydenhoidossa ole selvästi liian vähän väkeä, vaan myös mm. lasten päivähoidossa ryhmäkoot kasvavat kasvamistaan, Kaija Kiessling muistuttaa.

Hänen mielestään se hyvinvointipalvelujen pitkä kaari, jonka kehitys alkoi sotien jälkeen, on nyt kaikkien määräraha- ja työntekijäleikkausten sekä toimintojen kilpailuttamisen ja ulkoistamisen seurauksena taas palautumassa lähtöpisteeseensä, eli ”ympyrä on sulkeutumassa”.

– Ei nyt ihan vaivaistaloja vielä ole, jos vähän kärjistetään, mutta eipä paljoa vaille, Kiessling puuskahtaa.

”Alibudjetoinnista

vihdoin päästävä”

Kaija Kiessling pitää törkeänä, että esimerkiksi Turussakin alibudjetoidaan jatkuvasti sosiaali- ja terveyspalveluissa.

– Väestön korkeaa ikärakennetta ei ole huomioitu. Ja mm. hammashoidon vakansseja ei ole läheskään tarpeeksi. Kohta ollaan taas takaisin siinä tilanteessa, että ihmisiltä tippuvat hampaat suusta, niin kuin joskus takavuosina.

Kiessling huomauttaa, että huonosti huolehditaan nyt sekä lapsista että vanhuksista.

– Nykylinja tuntuu muutenkin olevan taas se, että laitospaikoista halutaan eroon, ja kaikki laitetaan vain kotiin tulemaan toimeen miten pystyvät. Tai sitten hoito kaatuu naisten harteille, jotka taas joutuvat tekemään kahta työtä, ensin palkkatyössään ja sitten vielä kotona omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kotihoitajina, Kiessling maalaa tulevaisuudennäkymiä.