Kuntapuitelaki heikentää lähipalveluja
Kun hallitus käynnisti kunta- ja palvelurakennehankkeen, sen luvattiin turvaavan kuntien palvelut ja rahoituksen. Tiistaina eduskuntaan tuotu esitys hankkeen puitelaiksi vie kuitenkin päinvastaiseen suuntaan.
Lain tavoitteena on karsia lähipalveluja ja hillitä kuntien menoja. Se velvoittaa järjestämään palveluja suurempien kuntien tai useiden kuntien yhteistoiminta-alueiden puitteissa. Tarkoitus on vähentää rajusti kuntien määrää. Kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla valmisteltu esitys antaa valtiolle myös keinoja toteuttaa kuntaliitoksia vastoin asukkaiden ja kunnan kantaa.
”Tarjous, joka ei toistu”?
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman puheet puitelain ”tuhdeista porkkanarahoista” ovat vain suuria sanoja.
Lain perusteluissa todetaan, että ”hankkeen seurauksena valtion rahoitusosuudet kunnille eivät muutu eli uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti”. Jos valtion budjettiraamissa 2008-2011 yhdistämisavustuksiin vuositasolla jo nyt varattu 50 miljoonaa ylittyy, ”rahoitetaan ylitys vähentämällä kuntien yleistä valtionosuutta”. Samoin eräiden verovähennysten ja tehtävien siirrot sekä kuntaliitosten aiheuttamien valtionosuuksien menetysten korvaukset ”toteutetaan kustannusneutraalisti kuntien ja valtion välillä”.
Kuntatalouden osalta käteen jää lähinnä lain tavoite ”hillitä kuntien menojen kasvua”. Esitys sivuuttaa kokonaan sen, että kuntien rahoitusta on leikattu 90-luvun alun jälkeen vuositasolla viisi miljardia euroa samaan aikaan kun kuntien tehtäviä on lisätty.
Päätöksenteko etäämmäs asukkaista
Puitelain ja siihen liittyvän kuntajakolain muutoksen mukaan kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, joka täyttää valtioneuvoston määrittelemät taloudelliset tunnusluvut.
Ajatus selkeästi rajattavista työssäkäyntialueista ei ole kuitenkaan tätä päivää vaan ”hevoskärryjen ajalta”. Sen sijaan päätösvalta siirtyy isoissa yksiköissä kauas asukkaista, jolloin palveluja on helpompi karsia ja yksityistää.
Pääkaupunkiseudun ja 16 muun kaupunkiseudun kunnat velvoitettaisiin tekemään yhteistyösuunnitelmat maakäytön, asumisen, liikenteen ja kuntarajat ylittävän palvelujen osalta.
Lisäksi Kainuussa on käynnissä hallintokokeilu, jolla toteutetaan pitkälle puitelain tavoitteita.
Palveluja keskitetään
Esityksen mukaan perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät tulee järjestää vähintään 20 000 asukkaan kunnan tai yhteistoiminta-alueen puitteissa. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisessä asukasmäärän on oltava vähintään 50 000. Lisäksi erikoissairaanhoidon kuntayhtymien toimialueita ja tehtävien voidaan laajentaa.
Kyse on radikaalista palvelurakenteiden muutoksesta. Suomessa on vain 19 kuntaa, joiden asukasluku ylittää 40 000. Yli 20 000 asukkaan kuntiakin on vain 54.
Asukaslukua koskevista vaatimuksista voitaisiin poiketa vain harvoissa tapauksissa pitkien matkojen tai kielellisten oikeuksien turvaamisen takia. Lähipalveluina laissa mainitaan vain päivähoito ja perusopetus, ja niidenkin järjestämisvastuuta keskitetään isompiin yksiköihin.
Suuria yksiköitä perustellaan tuottavuuden parantamisella, vaikka selvitysten mukaan suuret yksiköt ovat yleensä tehottomampia.
Henkilöstön asema epävarma
Puitelakiin ei tullut oikeiston ja keskustan ajamaa tilaaja-tuottaja –mallia ja kilpailutuspakkoa. Tästä kuuluu ansio ennen muuta ammattijärjestöille ja asukasliikkeille. Esitys ei kuitenkaan pysäytä kilpailuttamista, jota myös SDP ja Vasemmistoliitto ovat monissa kunnissa toteuttamassa.
Viime vaiheessa esitystä korjattiin niin, että palvelussuhdeturva koskee kuntaliitosten lisäksi kuntayhtymiä. Viideksi vuodeksi luvattu palvelussuhdeturva edellyttää työntekijältä valmiutta ottaa vastaan uusia työtehtäviä ja takaa työehdot vain sopimuskauden loppuun.
Laki ei anna kuitenkaan takeita palvelussuhdeturvasta ja henkilöstön osallistumisesta silloin, kun palveluja kilpailutetaan tai yhtiöitetään.
Henkilöstövajaukseen ja siihen liittyvään työuupumuksen ja sairauspoissaolojen lisääntymiseen esitys on tarjoa mitään helpotusta. Päinvastoin se edellyttää ”tuottavuuden parantamista”. Eli entistä vähemmällä väellä teetetään enemmän ja vaativampia töitä. Tämä koskee erityisesti naisia, joita on 80 prosenttia kuntien työntekijöistä.
Kuullaanko asukkaita?
Puitelaista aiotaan päättää ennen vaaleja, jotta äänestäjien lähipalveluja ja omia kuntia puolustava mielipide voidaan sivuuttaa. Yhtä vähän aiotaan asukkaita kuulla, kun kunnissa tehdään lain edellyttämiä toimeenpanosuunnitelmia.
Hallituspuolueiden – keskustan, SDP:n ja RKP:n – ohella puitelain hyväksymiseen ovat sitoutuneet jo esityksen valmistelleessa Mannisen ryhmässä Vasemmistoliitto, vihreät ja kokoomus. SKP vastustaa puitelakia. SKP:n vaaliohjelman luonnoksessa esitetään uudistukselle toisenlainen suunta (TA 22.9. ja www.skp.fi/vaalit). Sen lähtökohtana on peruspalvelujen toteuttaminen lähipalveluina ja pääsääntöisesti kuntien omana toimintana.
Peruspalveluja tulee kehittää jokaiselle kuuluvina perusoikeuksina, joita ei saa alistaa kilpailuttamalla ja yksityistämällä kauppatavaraksi. Tämä edellyttää henkilöstön määrän lisäämistä ja palkkauksen parantamista.
Esitämme rahoitusohjelman, jolla seuraavan eduskuntakauden aikana palautetaan kunnilta leikatut valtionosuudet, luovutaan hyvätuloisten verohelpotuksista, saatetaan pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muutetaan kunnallisvero progressiiviseksi.
Yksityistämisen sijaan haluamme laajentaa kuntien osuutta mm. terveydenhuollossa, asuntotuotannossa, joukkoliikenteessä ja energiahuollossa.
Kannatamme kuntien vapaaehtoisen yhteistyön kehittämistä, mutta emme hyväksy pakkoliitoksia. Kuntaliitoksista tulee järjestää kunnallinen kansanäänestys. Päätösvallan keskittämisen sijasta on lisättävä asukkaiden ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia.
YRJÖ HAKANEN
Kirjoittaja on SKP:n puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
