Kutsu radikaaliin muutokseen

ELOKUUN ALKUPUOLELLA esitelty valtiovarainministeriön talousarvioehdotus ei eroa Petteri Orpon hallituksen aiemmasta leikkauslinjasta. Budjettiehdotuksessa vuodelle 2025 leikataan erityisesti peruspalveluista ja sosiaaliturvasta. Osa hallituksen aiemmin päättämistä leikkauksista on tulossa voimaan vasta myöhemmin, eli leikkaukset jatkuvat myös tulevien vuosien budjeteissa.

Kun aiemmat leikkaukset painottuivat sosiaaliturvaan, kohdistetaan ne ensi vuonna erityisesti sairaisiin. Ministeriö ehdottaa muun muassa sote-palveluiden rahoituksen vähentämistä, sairauspäivärahan leikkaamista, terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamista ja lääkekorvauksen pienentämistä.

Myös koulutukseen kohdistuu leikkauksia, tietysti aiempia lupauksia vastaan. Jo lakkautetun aikuiskoulutustuen lisäksi myös ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikataan siten, että leikkaus kohdistuu erityisesti ammatinvaihtajiin ja osaamistaan täydentäviin aikuisiin.

Ratkaisu ei ole rajojen sulkeminen tai perusturvasta leikkaaminen.

Orpon hallituksen leikkaukset eivät ole mikään neutraali, taloudellinen säästöpäätös, vaan poliittinen valinta, joka vahingoittaa suhteettomasti juuri yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Nykyisten päättäjiemme ajattelun ytimessä on sitoutuminen uusliberalismiin, ideologiaan, jossa pääoman kasaantuminen harvojen käsiin asetetaan julkisten hyödykkeiden edelle, yksityistäminen yhteisen omistuksen edelle ja individualismi solidaarisuuden edelle.

Suomessa tämä pitkään jatkunut uusliberalistinen politiikka on johtanut julkisten palvelujen yksityistämiseen, työmarkkinoiden sääntelyn purkamiseen ja ammattiliittojen heikentämiseen. Nämä muutokset ovat siirtäneet valtaa pois työntekijöiltä ja paikallisyhteisöiltä. Tällainen vallan keskittyminen on kestämätöntä monestakin syystä. Yhteiskunta, jossa voitto asetetaan ihmisten edelle, johtaa väistämättä yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, ympäristön pilaantumiseen ja demokratian hajoamiseen.

NYKYISESSÄ NATIONALISTISESSA Suomen politiikassa maahanmuuttaneita pidetään syntipukkeina maan taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tämä on osa laajempaa suuntausta kaikkialla Euroopassa, jossa oikeistolaiset puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan hyödyntämällä maahanmuuttoon ja taloudelliseen epävarmuuteen liittyviä pelkoja.

Tämä on selvä osoitus siitä, että nykyinen talousjärjestelmä ei ole tuottanut hyvinvointia ihmisten enemmistölle. Ratkaisu ei ole rajojen sulkeminen tai perusturvasta leikkaaminen, vaan sellaisen aidosti kansainvälisen liikkeen rakentaminen, joka yhdistää ihmiset yli rajojen taisteluun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Suomenkin tulevaisuus riippuu siitä, pysymmekö avoimena ja osallistavana yhteiskuntana, joka suhtautuu myönteisesti monimuotoisuuteen. Sen sijaan, että päättäjät syyttävät maahanmuuttaneita talousvaikeuksista, on keskityttävä puuttumaan eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen tyytymättömyyden perimmäisiin syihin: uusliberalistiseen politiikkaan, joka keskittää varallisuuden ja vallan harvojen käsiin.

Avain näiden haasteiden voittamiseen on laajan, radikaalia muutosta ajavan liikkeen rakentaminen. Tämän liikkeen on perustuttava työväestön, maahanmuuttaneiden, naisten ja muiden syrjäytettyjen ryhmien kamppailuihin ja sen on sitouduttava näkemykseen laajan demokraattisesta ja kestävästä yhteiskunnasta.

Nyt tarvitaan talouden radikaalia uudelleenjärjestelyä, jossa ihmiset asetetaan voittojen edelle ja varmistetaan, että Suomessa tuotettu hyvinvointi hyödyttää kaikkia kansalaisia, ei vain eliittiä.