Kuudes joulukuuta

No niin hyvät ystävät, mikäs päivä se taas ylihuomenna oikein on? Eikö se joku merkkipäivä Suomen historiassa ole?

Ai joo, taitaa olla kuulemma meidän talvi- ja jatkosodan muistelemispäivä. Siitä on jo niin kauan kun olen kouluja käynyt, että on ihan päässyt unohtumaan.

Toki olen vuosien varrella huomannut miten aina joulukuun kuudes päivä Suomi pysähtyy muistelemaan sitä kun lähdettiin rinta rottingilla ja kiitos natsiarmeijan, hyvin varustautuneina ottamaan mittaa suuresta ja mahtavasta.

Hopealle siinä jäätiin, mutta eihän hoppee ole häppee kuten jotkut viisaat ovat sanoneet. Pienelle maalle hopeakin kelpaa ja siksi sitä on syytä juhlia näyttävin menoin, ei siinä mitään. Jo hyvissä ajoin joka vuosi valmistaudutaan juhlintaan. Aikaisin kesällä toinen iltapäivälehti tarjoaa ennakkotunnelmia ja maistiaisia sodasta tarjoamalla myyntiin Kansa taisteli – miehet kertovat -lehteä. Lähempänä itse H-hetkeä näytetään Pekka Parikan Talvisota -elokuva virittäytymään oikeaan tunnelmaan.

Itse merkkipäivänä onkin helppo pukeutua sotisopaan brenikat rinnuksilla kiiltäen ja käydä suomalaisille niin ihanan sodan muisteloihin. Maamme eliitti rientää sankarihaudoille jossa muka tehdään kunniaa sankarivainajille, vaikka tosiasiassa mielissä kirotaan suomalaisen sotilaan saamattomuutta. Suomen herrat kun olivat pedanneet loistavat saumat jytkyyn ja ennenkuulumattomaan voittoon Neuvostoliitosta liittoutumalla Natsi-Saksan kanssa, mutta vaikka suomalainen sotilas vastasikin kymmentä ryssää, niin eivätpä kyenneet sille yhdennelletoista yhtään mitään. Kulta olisi ollut otettavissa mutta kun ei, niin ei, saamatonta porukkaa tuo suomalainen työväki.

Päivällä on hyvä katsoa Tuntematon sotilas ja miettiä mitä olisi tapahtunut jos kaikki olisivat olleet upseeristomme tasolla, mutta kun noita purnareita alikersanttien Rokan ja Lahtisen johdolla oli liikaa, niin kulta jäi saamatta.

Menneistä on hyvä ottaa oppia ja illan Linnan juhlilla voidaan suunnitella Linnan kabineteissa revanssia kun vain saadaan tuo Nato-asia kuntoon – ja miksi ei saataisi, onhan meillä Nato-henkinen ylipäällikkö ja muutenkin oikeistolais/kokoomuslainen henki uhkuu uusintaottelua. Pistetään vain valtamedia lietsomaan joka käänteessä Venäjä-vastaisuutta ja jos se ei riitä, niin pelotellaan ihmiset kauhun partaalle keksimällä kauhukuvia sosialismista ja kerrotaan sen jo kolkuttelevan ovella, ellemme liity Natoon ja lähde sen rinnalla taisteluun itse perkelettä vastaan.

Mitä mitä? Korvaani kuiskitaan, että olen ihan hakoteillä eli nykykielellä sanottuna pihalla. Ylihuomenna juhlitaankin kuulemma maamme itsenäisyyttä?

No niinpä tietysti, mutta ihmekös tuo kun erehdyin, vanha kun olen ja olin vallan unohtanut tuon toisen päivämäärän 31.12.1917 – siitä kun oikeistolaisessa Suomessa vaietaan tyystin. Vaietaan vankasti, koska Lenin oli se, joka itsenäisyyden Suomelle myönsi.

Se jos mikä oli kova paikka Suomen porvaristolle ja se piti heti kostaa pakottamalla suomalainen työväestö puolustamaan itseään. Väärinhän siinä oli käydä, mutta porvariston pelasti Saksa, jota keinoa sitten myöhemminkin koitettiin kun kerran hyväksi olivat havainneet.

Kiitos, Lenin Suomen itsenäisyydestä ja kiitos kaikille punaisille jotka verellänne porvariston pakottamana viitoititte tietä paremmasta huomisesta suomalaiselle työväestölle. Käydään sankoin joukoin sytyttämässä kynttilöitä ympäri maata punaisten haudoilla, niin aion itse tehdä Parkanossa ja Virroilla.