Kuvottava isku!

Eilen Ranskassa tehty murhaisku Charlie Hebdon toimitukseen on raakalaismainen teko joka ei ole mitenkään puolusteltavissa. Me voimme etsiä syitä iskuun esimerkiksi siitä kuinka imperialismi maailmanvalloituksen ristiretkellään on synnyttänyt Al Qaidan, talebanit ja Isisin ja nyt läntinen maailma niittää satoa mitä on kylvänyt.

Vaikka USA liittolaisineen on maailman silmissä nöyryyttänyt kerta toisensa perään muslimimaailmaa, en silti näe minkäänlaista oikeutusta saati voisin miltään osin hyväksyä eilistä halpamaista terroritekoa.

Väkivaltaa ei kukisteta väkivallalla – pahoja tekoja ei pois pyyhitä vielä pahemmilla teoilla. Kostamalla nöyryytykset ja alistamiset tappamalla vakaumustaan pilkanneita – mitä he sillä luulevat saavuttavansa? Alentuvat vielä alemmalle tasolle kuin nöyryyttäjänsä.

Entä sitten sanan – ja ilmaisunvapaus – onko se pyhä asia? On se, mutta mitä se pitää sisällään, missä kulkee raja vai voiko kukin ilmaista ja sanoa mitä haluaa? Kuten kaikilla tekemisillämme, niin myös sananvapaudella on vastuunsa ja yhteiskunnan ja meidän kaikkien yhteinen tehtävä on määrittää miten me toimimme ja mikä on sallittua.

Jos joku tai jotkut kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi ja heidän uskontoaan tai arvo – ja aatemaailmaansa on verisesti loukattu, ei se silti anna oikeutta oman käden oikeuteen.

Miksi sitten tämä isku on tuomittu laajasti vaikka koko ajan ympäri maailmaa tapahtuu hirvittäviä asioita. Siksi, että jos annamme tuumaakaan periksi oikeutukselle sanoa asioita, arvostella tai vaatia muutoksia, niin ajaudumme kohti barbariaa jossa silmittömällä vihalla ja tappamisella alistetaan kansat ja niiden ihmiset väkivallan alle.

Vaikka monilla on mielessä päällimmäisenä ääretön suru ja vihakin, silti on hyvä muistaa, että emme saa kaiken keskellä alkaa syyllistää koko muslimimaailmaa. Teosta vastuussa olevat on saatava oikeuden eteen ja tuomittaviksi.

Taas kerran eilinen teko muistuttaa meitä siitä, että aseilla eikä väkivallalla ratkaista ongelmia. Maailma voidaan ja pitää muuttaa sellaiseksi jossa erilaiset ihmiset, uskontokunnat ja aatemaailmat voivat elää sopusoinnussa keskenään – se on ihmiset meidän tehtävä – ei kenenkään muun.