Kyse on öljystä ja USA:n strategisista eduista

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Susi

USA on aloittanut ”terrorismin vastaisen sodan”, ”sodan
vapauden puolesta”, ”hyvän” puolesta ”pahaa”
vastaan. Tällainen retoriikka on USA:n johdolle välttämätön,
jotta se saisi USA:n suuren yleisön alistumaan mitään kyselemättä
sotatoimiin ja maan sisäisen demokratian kaventamiseen sekä pystyisi
kokoamaan maksimaalisen määrän maailman valtioita kanssaan
samaan rintamaan. Kammottavat terrori-iskut antavat retoriikalle tiettyä
uskottavuutta. Mutta retoriikan taustalla ovat USA:n suurvaltastrategiset
edut sekä taistelu öljyvarojen hallinnasta.

Kun USA on tukenut Israelin miehityspolitiikkaa Lähi-idässä,
retoriikkana on ollut ”demokraattisen” Israelin suojeleminen
vihamielisiä arabeja ja terroristeja vastaan.

Kun USA liittolaisineen hyökkäsi vuoden 1991 alussa Kuwaitiin,
retoriikkana oli taistelu ”demokratian ja vapauden” puolesta,
Kuwaitin vapauttamiseksi ja

Saddam Husseinin

aggression takaisinlyömiseksi.

Kun USA ja Nato pommittivat Jugoslaviaa, retoriikkana oli

Slobodan
Milosevicin

johdolla suoritetun etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan
lopettaminen, ”humanitaarinen interventio”.

Kuitenkin USA:n ja muiden lännen suurvaltojen politiikassa on kaikissa
näissä tapauksissa ja jo paljon aikaisemminkin ollut perimmältään
kyse imperialismin strategisista eduista sekä Persianlahden ja Kaspianmeren
öljyvarojen hallinnasta.

USA:ssa käytetystä raakaöljystä noin neljännes
tulee Persianlahdelta. Persianlahden öljykentät ovat vielä
kymmeniä vuosia USA:lle elintärkeitä. Liiallinen riippuvuus
Lähi-idän öljystä on kuitenkin kääntänyt
USA:n katseet myös Kaspian alueelle.

Ensimmäinen vastavallankumouksellinen sota

Keskeisenä syynä USA:n ensimmäiseen toisen maailmansodan
jälkeiseen vastavallankumoukselliseen sotaan, joka käytiin Kreikassa,
olivat huolet Lähi-idän öljyn hallinnasta. Ne vaikuttivat
myös USA:n harjoittamassa Italian demokratian vastaisessa sabotaasissa
samoina vuosina. USA:n ulkoministeriö katsoi Kreikan kuuluvan Lähi-idän
osastonsa toimialaan aina siihen asti, kun USA:n tukema Kreikan fasistinen
diktatuuri kaatui vuonna 1974.

Samoista asioista oli kyse, kun länsivallat 1950-luvun alkupuolella
kaatoivat vallankaappauksella Iranin öljyvarat kansallistaneen

Mohammed
Mossadeghin

hallituksen.

Esimerkkejä tältä kaudelta olisi paljon enemmänkin.

Lähi-itä

Lähi-idän koko 1900-luvun historia on ollut jatkuvaa öljyn
ja sen tuotannon eri vaiheiden kontrolliin liittyvää kamppailua.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana Lähi-itää
kontrolloi heikentyvä eurooppalainen imperialismi, sen jälkeen
ensimmäistä pilliä alkoi soittaa USA.

Öljyvarojen hallinnan takia Lähi-idän aluetta on ollut
tarpeen pitää jatkuvan konfliktin pesäkkeenä. Lähi-idän
pitämiseksi imperialismin otteessa sinne on tarvittu sen tavoitteita
tukeva alueellinen santarmi, Israel. Tämä asetelma jatkuu edelleen.

Persianlahden sota

Persianlahden sodalla estettiin Irakia saamasta haltuunsa maailman öljynhuollon
keskus, Persianlahden pohjukka. Sota auttoi USA:ta toteuttamaan kenraaliensa
vuosikymmenien toiveen maajoukkojen sijoittamisesta Arabian niemimaalle,
hajotti perusteellisesti arabirintaman ja antoi näin lisäaikaa
öljyn kontrolloinnille.

Sota lähetti samalla viestin kaikkien niiden kehitysmaiden johtajille,
jotka vielä uskaltaisivat vaatia luonnonvaroja hallintaansa syntymässä
olevassa USA:n johtamassa yksinapaisessa maailmanjärjestyksessä.

Kosovo

Myös Naton Jugoslavian-pommitukset ja ns. Kosovon sota liittyivät
suurvaltastretagiaan ja öljyvarojen hallintaan.

Kyse oli USA:lle ja lännelle epämieluisan poliittisen tekijän
eliminoimisesta, strategisesti tärkeän Balkanin haltuunottamisesta
sekä Keski-Aasiasta länteen johtavien öljynkuljetusreittien
turvaamisesta. Ja tietenkin kyse oli Turkista, USA:n vahvimmasta liittolaisesta
ja Israelin ohella toisesta tärkeästä sotilaallisesta tukikohdasta
alueella. Toimintaan Jugoslaviaa vastaan yhdistyi USA:n ja Naton samanaikainen
toimeliaisuus Kaspianmeren ympäristöalueella.

Afganistan

Afganistanissa ei ole öljyä eikä paljon muutakaan, mutta
Afganistanin sijainti on strategisesti tärkeä. Ja Afganistanilla
on yhteytensä sekä Persianlahden sotaan ja Lähi-idän
konfliktiin että Persianlahden öljyvarojen hallintaan.

Persianlahden sodan jälkeen alueelle, islamilaiselle maaperälle,
jäi runsaasti amerikkalaisia joukkoja ja suurin osan USA:n tärkeimmistä
tukikohdista on ripoteltu hyvin tarkasti suurimpien öljykenttien viereen.
Sota ja USA:n jatkuva läsnäolo samoin kuin USA:n tuki Israelin
miehityspolitiikalle Lähi-idässä huononsivat USA:n ja islamilaisten
kansojen suhteita ja jakoivat alueen valtioita entistä selvemmin USA:n
vihollisiin ja sietäjiin. CIA:n entinen yhteistoimintamies Osama bin
Laden alkoi rakentaa al Qaida -verkostoaan ja julisti päävihollisekseen
USA:n. Talebanien haltuunsa ottamasta Afganistanista tuli ääri-islamilaisuuden
pesäke. Islamilainen fundamentalismi nosti päätään
laajemminkin ja muodosti vaaratekijän alueella, jonka USA:lle ystävällismieliset
hallitukset ovat korruptoituneita. diktatorisia ja laajoen kansanjoukkojen
vihaamia.

Suorittipa USA:n kohdistuneet terrori-iskut kuka tahansa, ”terrorismin
vastainen sota” tarjoaa USA:lle mahdollisuuden lyödä sille
vihamielistä ääri-islamilaisuutta, koota lahjomalla ja pakottamalla
alueen valtioita omaan sotarintamaansa, saada lisää jalansijaa
myös Keski-Aasian valtioissa, lisätä sotilaallista läsnäoloaan
koko laajalla alueella sekä vahvistaa omaa strategista asemaansa ja
öljyvarojen hallintaa. Hanke on kuitenkin ristialtis ja saattaa kääntyä
myös itseään vastaan.