Laatujärjestelmät eivät riitä – potilasturvallisuus horjuu, jos työolot rapautuvat

Sairaaloiden laatujärjestelmiä ja hyväksyntämenettelyjä (akkreditoinnit) pidetään usein keinoina parantaa potilasturvallisuutta. Lääketieteen lisensiaatti Anni Vuohijoen tuore väitöstutkimus Oulun yliopistosta kuitenkin osoittaa, että järjestelmien vaikutukset ovat kaksijakoisia: potilasturvallisuus voi vahvistua, mutta henkilöstön työhyvinvointi ei parane ilman rakenteellisia muutoksia työoloihin. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingissä 26. kesäkuuta 2026.

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että laatujärjestelmät tukevat potilasturvallisuutta ennen kaikkea toimintatapojen yhdenmukaistamisen, vastuiden selkeyttämisen ja systemaattisen kehittämisen kautta. Samalla järjestelmät voivat kuitenkin lisätä hallinnollista kuormitusta, mikä heikentää henkilöstön jaksamista.

”Terveydenhuollossa puhutaan paljon potilasturvallisuudesta, mutta huomattavasti vähemmän siitä, miten turvallisuutta rakennetaan ja millaisia vaikutuksia järjestelmillä on henkilöstöön. Potilasturvallisuutta ei voida kehittää kestävällä tavalla, jos henkilöstö kuormittuu samalla”, sanoo lääketieteen lisensiaatti, fysiatriaan erikoistuva lääkäri, tutkija ja yrittäjä Anni Vuohijoki, Oulun yliopiston tiedotteessa (23.6.2026).

Vuohijoen tutkimus koostuu kolmesta vertaisarvioidusta osatyöstä, valtakunnallisesta sairaalakyselystä ja yhteenveto-osasta. Tulokset piirtävät kuvan terveydenhuollon rakenteista, joissa henkilöstö joutuu kantamaan järjestelmän ristiriitoja omilla hartioillaan – tilanteessa, jossa julkisen sektorin resurssit ovat jatkuvien leikkausten kohteena.

Potilasturvallisuus ja työhyvinvointi eivät ole toisistaan irrallisia

Vuohijoen mukaan laatujärjestelmien vaikutukset henkilöstön hyvinvointiin ovat ristiriitaisia. Osa työntekijöistä kokee järjestelmien lisäävän työn hallintaa ja laatua, mutta toisille ne merkitsevät kasvavaa byrokratiaa. Tämä näkyy erityisesti niissä yksiköissä, joissa henkilöstömitoitus on jo valmiiksi riittämätön.

Terveydenhuollon työntekijät – hoitajat, lääkärit, terapeutit ja muut ammattilaiset – ovat viime vuosina joutuneet sopeutumaan Orpo–Purran hallituksen leikkauksiin, jotka ovat heikentäneet julkisen sektorin rahoitusta ja lisänneet työpaineita. Laatujärjestelmät eivät korjaa näitä rakenteellisia ongelmia, jos henkilöstöresurssit eivät riitä niiden toteuttamiseen.

Vuohijoen tutkimus nostaa esiin kysymyksen vallasta ja toimijuudesta: kuka hyötyy laatujärjestelmistä ja kuka kantaa niiden kustannukset? Työväenluokan näkökulmasta järjestelmät voivat näyttäytyä välineinä, jotka lisäävät kontrollia mutta eivät paranna arjen työoloja. Tämä on keskeinen ristiriita terveydenhuollon nykyisessä kehittämislogiikassa.

Kapitalismin logiikka terveydenhuollossa: tehokkuus ennen hyvinvointia

Terveydenhuollon laatujärjestelmät ovat osa laajempaa kehitystä, jossa julkisia palveluja ohjataan markkinalogiikan ja tehokkuusmittareiden kautta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että laatujärjestelmien käyttöönotto vaatii resursseja, mutta niiden hyötyjä mitataan usein hallinnollisilla mittareilla, ei henkilöstön kokemuksilla.

Vuohijoen tutkimus muistuttaa, että potilasturvallisuus ei synny tyhjiössä. Se rakentuu työoloista, henkilöstön jaksamisesta ja siitä, että työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työnsä laadukkaasti. Kun järjestelmä painottaa tehokkuutta ja säästöjä, riskinä on, että turvallisuus jää näennäiseksi.

Tutkimuksella on Vuohijoelle myös henkilökohtainen merkitys. Hänen äitinsä, kasvatustieteiden tohtori Teija Vuohijoki, väitteli vuonna 2006 – samana vuonna, kun perhe menetti poikansa Laurin. ”Tutkimustyö ei tapahdu irrallaan elämästä. Jokaisen väitöksen taustalla on ihmisiä, iloja, suruja ja vuosien mittainen matka”, sanoo Vuohijoki.

---