Lähettityön poljetut palkat

Kuluneen vuoden aikana lähettityön määrä on kasvanut valtavasti. Koronapandemian aikana monet, jotka eivät aikaisemmin ole koskaan tilanneet esimerkiksi ruokaa kotiin, ovat tarttuneet palveluun ensimmäistä kertaa. Alustataloudessa, johon myös isoimmat ruokalähettifirmat nojaavat, yritykset ovat kasvaneet vauhdilla. Koronakriisin työllistävä vaikutus on tällä alalla kiistaton, mutta miten on ruokalähettien työehtojen laita?

Alustatalouden piirissä toimivien yritysten liiketoimintamallin ytimessä on usein suora työntekijöiden oikeuksien polkeminen. Monet yritykset eivät olisi kannattavia, mikäli ne maksaisivat palkat ja esimerkiksi sosiaaliset kulut täysimääräisesti. Lisäksi palvelujen käyttö nojaa vahvasti internetiin ja älypuhelimiin, joille alustatalouden sovelluksia kehittävät etupäässä ylikansalliset teknologiajätit.

Helmikuussa yli 150 Wolt-lähettiä lakkoili ja osoitti mieltään Kööpenhaminassa. Työläiset vastustivat yhtiön päätöstä leikata tanskalaisten lähettien kuljetuspalkkioita sekä poistaa viikonloppulisät kokonaan. Silti kotimaiset mediat puhuvat Woltista suomalaisena menestyjänä, joka tämän vuoden alkupuolella keräsi 440 miljoonaa euroa sijoitusrahaa etupäässä yhdysvaltalaisilta suursijoittajilta. Tällä menestyksellä on kuitenkin myös maksajansa.

Foodoran lähettien vuonna 2018 perustaman, lähettien oikeuksia ajavan Oikeutta läheteille -kampanjan kanta oli selvä Tanskan lakon aikana.

– Woltin toiminta osoittaa myös sen, miksi lähettien kuuluisi olla työsuhteessa eikä pakkoyrittäjinä. Työsuhteessa palkkapussia ei voisi vain pienentää yksipuolisesti työnantajan päätöksellä, kampanja sanoi helmikuussa.

Lähettien kuuluisi olla työsuhteessa eikä pakkoyrittäjinä.

Työsuhteeksi linjattu

Alustatyöntekoon liittyvät säännöt ovat niin puutteellisia, että tilannetta voidaan verrata yli sadan vuoden takaiseen aikaan, jolloin työväen järjestäytyminen oli alkutekijöissään. Ollaan siis palattu ajassa taaksepäin. Tällä hetkellä mikään ei estä samojen toimintamallien leviämistä myös muille aloille. Työntekijöiden pakkoyrittäjyyteen ajaminen on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä, riippumatta hallituskokoonpanosta.

Työministeriön alaisuudessa työskentelevä Työneuvosto otti viime syksynä Aluehallintoviraston pyynnöstä kantaa siihen, pitääkö ruokalähetin työhön soveltaa työaikalakia ja onko näin ollen kyseessä työsuhde. Työneuvosto päätti selkein sanoin, että ruokalähetit eivät ole itsenäisiä ammatinharjoittajia, vaan työsuhteessa.

Lausunnot koskivat yrityksistä Woltia ja Foodoraa ja Aluehallintovirasto antoi yhtiöille puoli vuotta aikaa muuttaa toimintansa Työneuvoston päätöksen mukaiseksi. Aika kuluu umpeen toukokuussa.

Toistaiseksi yhtiöiden konkreettiset toimet ja esitykset tulevista parannuksista työntekijöille ovat jääneet laihoiksi, vaikka lupauksia jonkin sortin parannuksista on vilauteltu. Nähtäväksi jää, siirtyykö yritysten kuluneen vuoden aikana tehdyt voitot missään määrin näkymään ruokalähettien palkassa tai edes välttämättömissä työnteon eduissa, kuten terveydenhoidossa.

Tilanteen parantamiseksi tarvitaan pikaisia toimia koko ammattiyhdistysliikkeeltä. Vain joukkovoimalla on mahdollista saada lähettien, kuten muidenkin työläisten, palkat ja edut paremmiksi. Lainsäätäjät sitä eivät tee puolestamme, puhumattakaan yrityksistä itsestään.