Lähipalvelujen leikkaaminen ei säästä

”Hyvinvointivaltion” toiminnat ovat pettäneet yhä monen lapsiperheen, vanhuksen ja pienituloisen elämän pohjan. Siksi on palautettava yhteiskunnan valmiudet, resurssit ja toiminta korjaamaan huonojen päätösten seurauksena syntyneet ongelmat.

Tulevat valtuutetut ovat jälleen kerran paljosta vastuussa kuntalaisille. Rakennetaanko ökykalliita siltoja, hissejä, torimonttuja tai turhakkeita, joiden hintaa ei edes ole päätöksen teossa osattu kertoa? Kuntalaiset siinä kärsivät ja maksavat. Tätä mieletöntä touhua ovat turkulaiset vahvasti kritisoineet, mutta sama meno jatkuu. Uusia turhakkeita suunnitellaan ja rahaa palaa. Siksi ei riitä muutaman päättäjän vaihtaminen, vaan Turkuun tarvitaan koko nykyisen suunnan kääntäminen.

Joukkoliikenne ihmistä, ei tehokkuutta ajatellen

Vuosien ajan on Turussa lakkautettu lähipalveluja: kirjastot, koulut ja terveydenhuollon palvelut ovat olleet leikkauslistan kärjessä. Joukkoliikenteen reitteihin suunnitelluilla muutoksilla vähenee myös pysäkkien määrää. Sekö parantaa joukkoliikennettä? Kotona yksin selviytymistä yrittävät vanhukset ovat uuden ongelman edessä. Matka bussipysäkille tuli liian pitkäksi.

Ei riitä, että puhutaan esim. miten vaikuttaa ilmastosektorilla. Tarvitaan järkevät ja kokonaisvaltaiset suunnitelmat ja ratkaisut. Meillä on oikeus ympäristöön, joka on suojeltu ja hoidettu ihmisen ehdoin. Kuka haluaa tiuhempaa lisärakentamista ja puistojen alasajoja? Grynderit. Keskustasta parkkipaikkojen poistaminen tuo myös uuden ongelman. On huomattava, että suuri joukko vanhuksia jää jatkuvasti ns. tuettujen taksikyytien ulkopuolelle, ja kun omainen tarjotessaan apua ei voi jättää autoaan parkkiruutuun tullessaan auttamaan vanhusta, ollaan taas umpikujassa vanhusten kannalta. Ainakin parkkioikeus tulisi näille ihmisille järjestää – kaikkihan vanhenevat.

Palveluverkon harventamisella monet haitat

Monista syistä kunnat päättävät palvelujen leikkaamisista. Kouluja yhdistetään ja pienen koulun edut loppuvat. Tulee lisää liikennettä, kun kaikkialle ei julkinen liikenne sovi. Tarvitaan koulukuljetuksia. Koululaisten päivät pitenevät. Oppilaiden monenlainen jaksaminen on koetuksella. Ei se ole säästöä, jos lapsemme alkavat voida huonosti. Kaupunkioloissa koulupäivän piteneminen ei ehkä olisi suurin ongelma, ovat koulumatkojen aikana varsinkin kiusaaminen ja liikenneonnettomuudet todellisia riskejä lapsille.

Matkat myös terveysasemille pitenevät kun lähipalveluja lakkautetaan. Silloin tarvitaan liikuntaesteisten, heikkokuntoisten sairaiden tai esim. lapsiperheiden avuksi kulkuneuvoa. Aina ei hyväkään joukkoliikenne sovi. Tarvitaan taksi tai muu autokyyti. Liikenne päästöineen kasvaa. Pidempi matka kouluun tai terveysasemalle eivät edusta ekologiaa eikä ekonomiaa.

On tärkeää koulujen, terveysasemien ja muiden kiinteistöjen säännöllinen hoito ja kunnossapito. Huoltotyö myös työllistää. Silloin ei tarvitse parin vuosikymmenen kuluttua todeta, että ”sade raiskas ja home söi”, joten mitäs nyt tehdään? Huoltohenkilökuntaa olivat koulujen talonmiehet ja vahtimestarit hoitaessaan arvokasta työtään. Nuo vakanssit lopetettiin aikanaan, mutta edelleen ja varsinkin nyt, heitä tarvitaan siihen jokapäiväiseen koulujen elämään.

Lähipalvelujen merkitys arvioitava uudelleen

Lähipalvelut osana elämää näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa, työllisyyden säilymisenä ja paranemisena, ja myös harvaan asuttujen alueiden pysymisenä elinkelpoisena. Hyvät lähipalvelut vaikuttavat ympäristöön liikenteen vähetessä. Nyt päättäjien näkemys perustuu usein pelkkiin budjettinumeroihin, ajattelematta syvemmälle. Ei puhuta ihmisen hyvinvoinnista, joka arvona sinänsä tukee taloutta. Kunnissa tehokkuus ja kilpailukyky etenevät markkinoiden ehdoilla. Ihminen unohdetaan.

Markkinapuheilla päättäjätkin kilpailutetaan. Ehdokas, joka säästäisi budjetissa ja leikkaisi palveluja, on helposti median lempilapsia vannoessaan markkinoiden nimiin. Mutta se onkin sitä markkinataloutta, kapitalismia raaimmillaan, jossa ihminenkin ulkoistetaan

Kaija Kiessling, työfysioterapeutti (el)