”Laiskana ei tarvitse olla!”

Alkuperäinen kirjoittaja: ERKKI SUSI

Kaj Chydenius teki ensimmäisen sävellyksensä elokuussa 1964. Nyt vietetään säveltäjän 40-vuotistaiteilijajuhlaa kahden konsertin merkeissä. Ensimmäinen, maanantaina 22. marraskuuta Helsingin Kulttuuritalossa pidettävä konsertti myytiin heti loppuun. Niinpä päätettiin järjestää tiistaina 23. marraskuuta ylimääräinen konsertti, joka sekin täyttyi yhdessä hujauksessa.

Säveltäjä on käynyt läpi 40 vuoden ajalta jokaisen vuoden tuotantonsa ja valinnut yhden laulun sitä vuotta edustamaan. ”Jokaisella laululla on tarinansa, yksikään ei ole syntynyt sattumalta”, Chydenius sanoo. Teatteri Vanhan Jukon tuottamissa ”Kokonainen maa ja taivas” -konserteissa esiintyvät muun muassa Monna Kamu, Ritva Sorvali, Taru Nyman, Sinikka Sokka, Jaana Mäntynen, Kai Hyttinen, Ahti Paunu, Reijo Frank, Ismo Kallio, Erkki Saarela, Agit-Prop, KOM-teatteri ja lauluyhtye Rajaton. Säestyksestä vastaavat Eero Ojanen yhtyeineen sekä Ilmo Peitso, piano.

Teimme Kaj Chydeniukselle muutaman kysymyksen.

Neljäkymmentä vuotta säveltäjän työtä ja samalla teatteria ja kulttuurivaikuttamista laajemminkin. Klassinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?

Kiitos kysymästä, ihan mukavalta. Olen toistaiseksi saanut kutakuinkin terveenä omistautua mieliharrastukselleni, säveltämiselle. Teen yhteistyötä hyvien laulajien kanssa, ja tasaiseen pukataan lauluohjelmia yleisön ihmeteltäväksi.

Toisin kuin jotkut luulevat, et aloittanut säveltäjän työtäsi poliittisilla lauluilla vaan Lemminkäisen äidin kehtolaululla. Ja myös viime vuosina olet säveltänyt paljon ”epäpoliittisiin” runoihin. Onko ympyrä sulkeutunut vai onko säveltämiesi laulujen luokittelussa mitään järkeä? Miten näet tämän 40 vuoden kaaren?

Yhteiskunnallisesti kantaaottavien laulujen säveltämistä jatkan sitä mukaa kuin runoilijat sellaisia tekstejä kirjoittavat. Mutta laululyriikka on monipuolista, laulu ei ainoastaan opeta, se voi myös lohduttaa.

Olet säveltänyt tiiviissä yhteydessä laulujesi esittäjiin, jopa nimenomaisesti tietyille esittäjille räätälöityjä lauluja. Miksi pidät tätä hedelmällisenä tapana tehdä lauluja?

Joskus on mukava säveltää tarkasti jollekin tietylle esittäjälle, mutta se ei ole säveltämisen tärkein asia. Runo sen sijaan on, mistä löydän hyvän runon, sellaisen jonka osaisin säveltää, se on pääkysymys. Tänä aamuna sävelsin Ilmari Kiannon runon ”Toisen oma”. Kenelle laulajalle tarjoaisin sen?

Ensimmäinen levy, Lapualaisoopperan ensi-ilta, Orvokkikabareet, KOM-teatterin ensimmäinen konsertti, Berliini järjestyksen kourissa, Seitsemän veljestä, Chilen ja Meksikon kiertueet, uudet sävellykset ja uusien tulkitsijakykyjen löytäminen!? Vai jokin muu? Mitä itse pidät tähänastisen urasi tähtihetkinä ja miksi?

On paljon mieluisia muistoja, olen saanut kiitosta, ehkä enemmänkin kuin olen ansainnut. Paras kiitos säveltäjälle on esittäjän innostus. 31.7.2001 sävelsin Orimattilan Karkkulassa Eila Kivikk”ahon runon ”Et tiedä mikä runo on”, ja kun se oli valmis kutsuin naapurista laulaja Taru Nymanin kuuntelemaan sen. Hän tuli, harjoitteli, ja kotimatkallaan hän kirjoitti kännykkäviestin: ”Moon ihan järkyttynyt. Kiitos!” En ole hennonut pyyhkiä viestiä pois vieläkään.

Työ jatkuu. Mitä kaikkea on luvassa?

Taru Nymanin kanssa on tulossa lintu-aiheinen konsertti ja keväällä kirkkokonsertti. Monna Kamun kanssa olen menossa konsertoimaan Tukholmaan. Ritva Sorvali kerää tekstejä seuraavaan lauluohjelmaansa. Sara Holopaisen kanssa valmistelemme Hellaakoski-ohjelmaa. Rea Maurasen, Monna Kamun, Puntti Valtosen ja Tatu Siivosen kanssa on tulossa konsertti Hyvinkäälle. KOM-ravintolaan valmistelen ohjelmia Sanna Kemppaisen (Lappeenrannan Kaupunginteatterista), Tiina Pitkäsen (Joensuusta) ja Karoliina Vanteen (Ahaa-teatterista) kanssa sekä Ursula Salon ja Pekka Milonoffin kanssa.

Satuoopperaprojekti etenee: Sari Mällinen tekee kaksi Grimmien satua Helsinkiin, Risto Kopperi kaksi muuta Mikkeliin, Ritva Sorvali ja Helena Ryti ovat yhden espanjalaisen sadun kimpussa, Maria Nissi ja Helka Periaho (Vanha Juko, Lahti) ovat saamassa afrikkalaisia satuja, Outi Vuorirannalle teen kaksi suomalaista kansansatua.

Laiskana ei tarvitse olla!