Lapsuus ja tulevaisuus Naton varjossa?

Lapseni aikuiseksi kasvattaneena vanhempana koen hämmennystä, josta on pakko puhua. On esitettävä kysymys, olenko toiminut väärin ja luonut lapsilleni vääriä odotuksia tulevaisuudesta Suomessa? Olisiko minun pitänyt toimia tosin?

Hankin lapset aikana, jolloin oli vakaata, turvallista eikä rauhaa tarvinnut kyseenalaistaa. Vakuutin lapsilleni, että kavereiden kanssa pitää koettaa tulla juttuun ja riidat selvitellään puhumalla. Lasten kysymykset omasta ja muiden erilaisuudesta, kansallisuuksista ja asuinmaasta käsiteltiin rikkautena.

Suomi oli sotilaallisesti liittoutumaton ja edisti rauhanponnisteluja maailmalla. Oli hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin ja ihmisoikeuksia pidettiin korkeassa arvossa. Nyt Suomi on liitetty sotilasliittoon ja olot ovat median mukaan epävakaat, turvattomuus kasvaa, rauhasta ei enää puhu kukaan. Nykyisin rasismi ja vihapuhe vain yltyvät ja kauhukseni niin sanotut arvojohtajat sivuuttavat ilmiön tarttumatta siihen tosissaan.

Onko minun nyt ...