Le Havre
En sano jos vaan kun menette katsomaan Aki Kaurismäen tähän asti ehkä parasta elokuvaa Le Havre, varatkaa mukaan nenäliina, sillä kauniisti humanismia ja solidaarisuutta korostava elokuva voi saada silmänne kostumaan.
Le Havre on ranskalainen satamakaupunki, jonka kautta ihmissalakuljettajat rahtaavat muun muassa afrikkalaisia pakolaisia Englantiin. Ihmissalakuljettajien kontista on karannut tumma poika Idrissa (Blondin Miguel). Poliisia pakeneva poika törmää kengänkiillottaja Marcel Marxiin (loistava näyttelijä André Wilms).
Marcel piilottaa pojan rikosetsivältä (Jean-Pierre Darroussin, tunnettu muun muassa taannoin tv:ssä esitetystä Ranskan vastarintaliikkeen kuvauksesta sen jäseniä jahtaavana poliisina), ja ryhtyy etsimään pojan sukulaisia.
Marcelin vaimo, vakavasti sairas Arletty (Kati Outinen) ja naapuristo, muun muassa pikku kapakan pitäjää esittävä Elina Salo ja vietnamilainen kengänkiillottajakollega Chang (Quoc Dung Nguyen) suojaavat ja auttavat Marcelia ja poikaa. Ohjaajan upea Laika-koira on myös kuvassa mukana.
Elokuva on selväsanainen kannanotto Euroopassa leviävää muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Kaurismäki onkin sanonut, että pakolaisten kohtelu on Euroopan häpeäpilkku ja että katukoiriakin kohdellaan paremmin kuin paperittomia pakolaisia. Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozyn johdolla pakolaisleirejä on purettu ja pakolaisia on karkotettu käyttäen verukkeena muun muassa sitä, että leireissä on epäinhimilliset olot.
Kuinka sattuikaan, juuri Le Havren tullessa teattereihin, mellakkavarusteiset poliisit tyhjensivät Helsingissä Kalasataman romanileirin.
Hyvien ihmisten toiminta pelastaa Idrissa-pojan. Poliisipartioiden ryntäillessä rikosetsivä paljastaa oikean karvansa. Marcelin ja etsivän replikointi tuo mieleen kapakoitsija Rickin ja poliisipäällikkö Renaultin sanailun Casablancassa.
