Leikkausten ja kiristysten kevät

Kokoomuksen Jyrki Kataisen johtama sixpack-hallitus järjestää vuosia 2013–2016 koskevat budjettikehysneuvottelunsa torstaina 22. maaliskuuta. Luvassa on talouden ”sopeuttamista”, eli menoleikkauksia ja veronkorotuksia.

Katainen kertoi maaliskuun alussa Ylen haastattelussa, että tasaisen juustohöyläperiaatteen sijasta nyt tarvitaan valikoidusti kohdennettuja leikkauksia.

Valtiovarainministeriö arveli viime joulukuussa sopeuttamistarpeeksi 3,5-5 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on arvioinut sopeutustarpeeksi 1,8 miljardia. Millään pienillä vähennysten poistoilla tai rikkaiden solidaarisuusveroilla ei miljardiluokan summia kerätä.

Veronkorotukset kurittavat köyhimpiä

Kataisen hallituksen ministerit ovat toistelleet mantraa, jonka mukaan ”kaikki osallistuvat talouden tasapainottamiseen”. Väitteen tueksi on väläytelty rikkaiden verotuksen kiristämistä. Parhaassa tapauksessakin tämä jää pelkäksi kosmeettiseksi kaunisteluksi.

Valtaosa veronkorotuksista kohdistunee välillisiin veroihin ja ennen muuta arvonlisäveroon. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi, että hallitus pohtii ruuan alv:n nostamista nykyisestä 13 prosentista 17 prosenttiin, mikä toisi lisäverotuloja noin 500 miljoonaa euroa. Tasainen yhden prosenttiyksikön alv-korotus toisi valtion kirstuun arviolta 700 miljoonaa euroa.

Välillisten verojen korottaminen vähentää verotuksen progressiota ja vie Suomea tasaverotuksen suuntaan.

Leikkaukset kohdistuvat kuntiin

Leikkauspuolella julkisuudessa on eniten spekuloitu puolustusvoimien säästöistä, kodinhoidontuen leikkauksista, työmatkavähennysten poistosta ynnä muista yksittäisistä kohteista.

Näilläkään toimenpiteillä ei vielä arvioidun 1,5 miljardin leikkaustavoitteisiin päästä.

Kärsijäksi joutuvatkin todennäköisesti kunnat, joiden valtionosuuksista on helppo karsia. Samalla voidaan vauhdittaa hallituksen esittämää kuntarakenneuudistusta ja patistaa kuntia liitoksiin.

Kuntaverotukseen tämä aiheuttaa korotuspaineita, mikä on taas askel kohti tasaverotusta.

Katainen kiristää työmarkkinajärjestöjä

Katainen puhui keskiviikkona Veronmaksajien Keskusliiton Vero2012-tapahtumassa. Pääministeri vaati työmarkkinajärjestöiltä ripeitä rakenneuudistuksia työvoiman tarjontaan.

Käytännössä Katainen kiristää järjestöjä sopimaan itse eläkeiän korottamisesta ja työeläkemaksujen nostamisesta. Muussa tapauksessa hallitus kuristaa taloutta entistä kovemmalla kädellä.

Kataisen puheista voi ounastella, että sosiaaliturvaan on budjettikehysriihessä tulossa leikkauksia.

Wallinin ideologiset valinnat

Puolustusministeri Stefan Wallin (RKP) esitti viikolla ilmestyneessä tiedotteessaan useita verotukseen kohdistuvia korotuksia ja leikkauksia. Wallinin valintoja olisivat muun muassa arvonlisäveron uudistaminen, työmatkojen omavastuuosuuden korottaminen ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden karsiminen.

Wallin vaati, että nyt on ”ideologiset silmälasit” asetettava sivuun. Ikään kuin julkisen talouden kurittaminen ei olisi ideologinen valinta.

Miksi hallitus leikkaa?

Kokonaan oma kysymys on, mistä nousee tämä pakonomainen julkisen talouden kuritustarve. Suomen AAA-luokkaan sijoittuva talous on EU:n vahvimpia. Sen tunnusluvut täyttävät edelleen rahaliitto EMU:n kriteerit, mitä ei voi sanoa valtaosasta EU:n muista maista.

Menoleikkaukset ja veronkorotukset eivät myöskään auta valtion velkaantumiseen eivätkä ole järkevää elvytyspolitiikkaa talouden taantuman aikana.

Valitun poliittisen linjan taustalla ei voi olla kuin kaksi syytä.

Ensiksikin julkista sektoria supistamalla luodaan lisää pelitilaa ja markkinoita yksityiselle sektorille. Tämähän on jo pitkään ollut etenkin kokoomuksen agendalla. Siihen liittyy myös haluttomuus lisätä julkista rahoitusta suuryhtiöiden ja suurituloisten verotusta kiristämällä.

Toiseksi paineet voivat tulla ulkomailta. Julkisten menojen leikkaukset ovat olleet jo pitkään osa esimerkiksi OECD:n ja valuuttarahasto IMF:n ohjeistuksia. Nyt kun muualla Euroopassa leikataan, on Suomessakin leikattava.