Lenin ja Kuusinen: puolueteoria

Leninin merkittävin panos marxismin teoriaan on hänen oppinsa kommunistisen puolueen roolista etujoukkona vallan valtaamisessa ja sosialismin rakennustyössä.

Tätä taustaa vasten on merkittävää, että Lenin ehdotti nimenomaan Kuusista Kominternin organisaatioteesien laatijaksi. Hertta Kuusinen on muistellut, että Otto Wille oli löytänyt mielestään niin mainion Leninin kirjoituksen kommunistisen puolueen järjestöperiaatteista, että se olisi soveltunut sellaisenaan kaikkien kommunististen puolueiden järjestörakenteen ohjeeksi.

Kuusinen sanoi tästä Leninille, joka vastasi: ”Mitä nyt minun vanhoja kirjoituksiani julkaisemaan. Varmasti siinä olisi aihetta muutoksiin ja selityksiin.” Hetken mietittyään Lenin oli jatkanut: ”Jos tosiaan haluatte sen julkaista ja arvelette siitä olevan hyötyä, niin varustakaa se toki päivämäärällä ja mainitkaa missä tilanteessa, mihin tarkoitukseen se on kirjoitettu.” Tässä oli osviitta Kuusiselle.

Lenin lähetti 10.6.1921 kirjeen Kuusiselle, missä hän kertoi lukeneensa mielihyvin Kuusisen artikkelin ja teesit kommunististen puolueiden järjestökysymyksestä. Uskoessaan tehtävän Kuusiselle Lenin totesi, että hän on mies joka tietää ja ajattelee. ”Mikä on hyvin harvinaista vallankumouksellisten keskuudessa”, Lenin lisäsi.

Kuusinen muokkasi teesejä Leninin huomautusten mukaisiksi. Niissä piti olla paljon yksityiskohtaisemmin propagandasta ja agitaatiosta – erityisesti lehdistöstä, mutta myös suullisesta propagandasta.

Lenin piti Kuusisen teesejä onnistuneena työnä ja huomautti vain parista seikasta: tarkastuskomissioiden ja valvonnan tarpeesta sekä legaalisen ja illegaalisen toiminnan taitavasta yhdistelystä urkkijoita vastaan.

Kuusinen valitti Leninille turvallisuuspoliisin käytöstä puolueen sisäisiin ristiriitoihin. Tähän Lenin vastasi hänelle: ”Tiedän, tiedän. Aina tulee olemaan niin, että jotkut ainekset yrittävät käyttää Tshekan koneistoa yksityisiin tai lahkolaisiin tarkoituksiin.”

Kuusista ja Leniniä yhdisti myös hellittämätön taistelu byrokratismia vastaan. Byrokratismia, kansan ja virkavallan kuilua Kuusinen kutsui ”perisynniksi”. Työväenliikkeen perisynti on järjestön jakautuminen aktiiviseksi toimihenkilöstöksi ja passiiviseksi massaksi. Anarkismi on työväenliikkeessä virkavaltaisuuden vastakkainen kohtio. Ne ovat toinen toisensa seurauksia.

Kuusinen nimitettiin Kominternin sihteeriksi. Vuosi Kuusisen teesien esittämisen jälkeen Kominternin neljännessä kongressissa Lenin arvosteli teesejä liian venäläisiksi ja liian pitkiksi. ”Kaikki, mitä päätöslauselmassa on sanottu, on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.” Hän sanoi, että ne ovat läpeensä venäläisiä, kukaan ei niitä enää ymmärrä eikä tajua eikä niitä voi soveltaa Länsi-Euroopassa. Lenin arvosteli Kuusisen laatimia teesejä siitä, että ne pyrkivät lähes orjallisesti jäljittelemään bolshevikkien kokemusta sen sijaan kun olisi pitänyt antaa kansalliselle kokemukselle päähuomio. Muilta osin hän piti niitä kelvollisina.

Kuusinen totesi Leninistä: ”Hänen kanssaan saattoi puhua aivan ujostelematta kuten oman isänsä tai kaikki ymmärtävän opettajan kanssa.” Kuusinen kutsui Leniniä ”selvännäkijäksi”. Hän esitti vuonna 1960 paluuta takaisin Leninin ajatuksiin Neuvostoliiton kehittämisessä proletariaatin diktatuurista koko kansan valtioksi.

Kiinan nykyistä kommunistista puoluetta käsittelevässä kirjassaan Richard McGregor toteaa, että Lenin tunnistaisi Kiinan puoluemallin viipymättä. Kiinan kommunistisen puolueen pysyvä ote vallasta perustuu yksinkertaiseen kaavaan, joka on suoraan leniniläisestä puolueteoriasta yhdistettynä hänen ”uuteen talouspolitiikkaansa”. Näin kommunistisesta Kiinasta on tullut taloudellinen ja poliittinen mahtitekijä maailman mittakaavassa.

Kominternin Kiina-vastaavalla ja kommunististen puolueiden järjestöperiaatteiden laatijalla, Otto Wille Kuusisella on ollut ansionsa, että tähän on tultu.