Leninin morsian

Ritva Hartzell on helsinkiläinen kansalaisaktivisti ja kirjailija. Hartzell tunnetaan erityisesti kolmesti palkittuna ympäristö- ja kaupunkiaktivistina. Hän on myös ollut sysäämässä eteenpäin monia aloitteita, kirjoittanut mielipiteitä lehtiin sekä toiminut aktiivisesti äitinsä ​Elma Lindroosin alulle panemassa Josafatin puistoliikkeessä.        Hartzellin kansalaisaktivismissa on aimo annos suoraa toimintaa: hän on auttanut viittä herttoniemeläistä asunnotonta alkoholistia saamaan katkohoidon ja katon päänsä päälle sekä majoittanut ja avustanut kolmea Romaniasta kotoisin olevaa romanimiestä.          Kaunokirjallisuuden saralla Hartzellilta ilmestyi hiljattain uusi runokokoelma ​Leninin morsian.

Suudelma Leninin otsaan

Hartzellin oli tarkoitus julkaista ​Leninin morsian -niminen runokokoelmansa jo viime vuonna, kun Suomessa vietettiin itsenäisyyden satavuotisjuhlallisuuksia.

– Olisi ollut hyvä saada kokoelma julkaistuksi tuolloin, koska kaikkien olisi syytä muistaa, että Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden. En kuitenkaan ennättänyt saamaan kirjaa ajoissa painovalmiiksi, Hartzell kertoo.

Vuosi 2018 sopi kuitenkin mainiosti kokoelman julkaisuvuodeksi.

– Suomen luokkasodasta on kulunut sata vuotta, ja teos sopii sisällön puolesta erinomaisesti tähän päivään. Koska teos on sisällöltään varsin ajankohtainen, toivon, että se saisi mahdollisimman laajaa julkisuutta ja että se herättäisi kiinnostusta.

Teos on jaettu teemoittain kolmeen osioon.

– Ensimmäisessä osiossa puhutaan itsenäistymisestä ja luokkasodasta, toisessa on luontokuvauksia ja kolmannessa keskityn yhteiskuntakritiikkiin.

Miksi teoksen nimeksi valikoitui ​Leninin morsian?

– Se on erään toimittajan keksimä nimi. Olin aikanaan Jätkäsaaressa vastaanottamassa Leninin patsasta, kun se tuotiin Kaliningradin ja Viron kautta Suomeen. Patsas oli puulaatikossa ja kun kansi avattiin, patsas makasi selällään. Ilta-Sanomien toimittaja pyysi minua suutelemaan Leniniä otsalle, mistä juontuu nimitys Leninin morsian.          Kokoelmani kannessa oleva kuva, jossa painan huuleni Leninin kasvoja vasten, on graafikko-ystäväni käsialaa. Hän on muotoillut sen Ilta-Sanomien lehtikuvan perusteella.

Maailma on jakautunut rikkaisiin ja köyhiin

Kokoelman työnimenä oli ”Vinoja hymyjä”.

– Kuten monet kirjailijat hyvin tietävät, teosten viimeistely on usein jatkuvaa muokkaamista sekä eri teemojen yhteensovittamista, jotta kokoelma asettuu lopulta järkevään muotoon. Pidin ajoittain taukoa kirjoittamisesta ja mietin kokoelman rakennetta, jotta sitä olisi helpompi lukea, sekä pyrin samalla keksimään sille iskevämpää ja puhuttelevampaa nimeä.

Hartzell kertoo, että hän pureutuu kokoelmassaan aikakautemme mielettömyyteen.

– Aika on sekasortoinen, eikä mikään tunnu olevan enää mitään, millään ei ole enää tarkoitusta ja merkitystä, eikä valtaosalla ihmisistä näytä olevan selkeää maailmankuvaa saati ymmärrystä siitä, miksi ylipäätään elämme, miten voisimme kunnioittaa toisiamme nykyistä enemmän ja miten maapallo olisi mahdollista säilyttää myös tuleville sukupolville. Yleinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat tällä hetkellä huipussaan: samalla maapallo on jakaantunut köyhiin, joilla ei ole mitään, ja rikkaisiin, joille mikään ei tunnu riittävän.

Leninin morsian on kolmas runokokoelmasi: miten se poikkeaa edellisistä kokoelmistasi?

– Ensimmäisessä käsittelin luontoa ja toinen oli omaelämäkerrallinen, jossa jo lähestyin kolmannen teokseni teemoja. Olen kommunisti ja isovanhempani olivat kommunisteja: isoisäni joutuivat vankileireille luokkasodan aikana, ja heidän puolisonsa kävivät leireillä syöttämässä heitä piikkilanka-aitojen takaa. Siksi koin tärkeäksi käsitellä tuoreimmassa kokoelmassani yhteiskuntamme kipupisteitä ja maamme vaiettua historiaa.

Hartzellin mukaan on harmillista, että kommunistipuolueet ovat Suomessa hajonneet pieniksi sirpalepuolueiksi.

– Tämä on johtanut siihen, että mahdollisuutemme vastustaa Suomeen levinnyttä kovaa pörssikapitalismia, uusliberalistista politiikkaa ja jatkuvaa yksityistämistä ovat jatkuvasti kaventuneet. Kommunisteja Suomesta kyllä löytyy: olisikin tärkeää, että kaikki tulisivat rohkeasti ulos kaapeistaan sekä tunnustaisivat aidosti ja häpeilemättä väriä.

”Kirjallisuus ei koskaan tule häviämään”

Koetko että kirjoittamisen kautta voi vaikuttaa ja ottaa kantaa asioihin?

– Ehdottomasti! Tiedotusvälineillä, joihin myös katson kirjojen kuuluvun, on keskeinen rooli ihmisten tiedonsaannin kannalta. Harvat poliitikot esimerkiksi kykenevät yhtä hyvin nostamaan ja tuomaan esille epäkohtia kuin laadukas journalismi ja yhteiskuntakriittinen kirjallisuus. Koska kirjoja luetaan ja kuunnellaan edelleen paljon, on päivänselvää, että ne vaikuttavat meihin jokaiseen: kirjallisuus ei koskaan tule häviämään, ja se on erittäin tärkeä taidemuoto myös tulevaisuudessa.

Hartzell on huolissaan yhteiskuntakriittisen ja kantaaottavan kirjallisuuden nykytilasta. – Sitä pitäisi olla huomattavasti enemmän. Niin sanottua työväenkirjallisuutta julkaistaan kustantamoiden toimesta äärimmäisen vähän. Kriittistä tutkimusta edelleen tehdään, mutta kriittinen kaunokirjallisuus on painunut minimiin verrattuna esimerkiksi 70-lukuun, jolloin työväenluokka nosti päätään, oli voimissaan ja lähti yhtenä rintamana taistelemaan oikeuksistaan.

– Työväenkirjallisuuden hiipuminen kertoo yleisesti ottaen siitä, että ihmisten välinen solidaarisuus on vähentynyt, eikä kovinkaan moni enää julkisesti tunnustaudu työläiseksi saati kommunistiksi.

Avoimesti yhteiskuntakriittinen ja valtarakenteita haastava kirjallisuus on marginaalinen kirjallisuuden laji Suomessa.

– Se johtuu yhteiskunnallisesta tilanteesta ja näkyy puolueiden kannatuksessa sekä siitä, että todella monet jättävät äänestämättä, koska ovat turhautuneita ja passivoituneet. Suomessakin on tällä hetkellä valtavasti epäkohtia, joihin erityisesti nuorten tulisi tarttua ja lähteä taistelemaan hyvinvointivaltion sekä kaikkien päähän potkittujen puolesta. Kamppailun oikeudenmukaisuuden puolesta voi aloittaa vaikka       

omassa lähiympäristössä, koska joka puolelta löytyy epäkohtia, joita voi myös ruohonjuuritasolta pyrkiä korjaamaan.

Suoraa toimintaa

Yhteiskuntakriittisen kirjallisuuden ohella Hartzell on profiloitunut auttamalla myös kolmea romanialaista romanimiestä vuoden 2016 alkupuolella, muutettuaan heiman aikaisemmin Jollakseen. Tiedonantaja raportoi Hartzellin romanien eteen tekemästä työstä.

– Törmäsin kyseisiin henkilöihin juoksulenkilläni Viikissä. He olivat pystyttäneet telttansa tietämättään Natura-alueelle, jonne oli hälytetty poliisit, jotka veivät heidän telttansa ja omaisuutensa. Kävi ilmi, ettei Helsingin kaupungilla ollut tarjota miehille yösijaa, vaan ainoastaan suihku, vaihtovaatteet ja pientä purtavaa.

– Vein heidät autollani kotiini Jollaksentielle, tarjosin heille ruokaa, panin vaatteet pesukoneeseen, miehet suihkuun, annoin heille ruokaa ja panin heidät nukkumaan vierashuoneeseeni.

Hartzell antoi miesten yöpyä kodissaan. Päivät he olivat kerjäämässä ja tulivat myöhään illalla takaisin.

– Maksoin heistä talolle vesimaksun. He toivat minullekin ruokaa leipäjonoista ja eri seurakunnista sekä auttoivat kotitöissä. He käyttäytyivät erittäin korrektisti ja lähettivät perheilleen kerjäämiään kolikoita viikoittain Romaniaan. Vain yksi miehistä oli käynyt peruskoulun ja osasi kirjoittaa ja puhua auttavasti englantia. Työlupaa Kela ei heille vaatimuksistani huolimatta myöntänyt, vaikka he olisivat olleet valmiita tekemään mitä työtä tahansa.

Hartzell otti yhteyttä tiedotusvälineisiin: Tiedonantajan lisäksi vain Helsingin Sanomat oli kiinnostunut aiheesta.

– Helsingin Sanomista tultiin kuvaamaan ja jututtamaan miehiä. Yhtäkkiä lehden johdolta tuli käsky lopettaa haastattelu, eikä juttua julkaistu. Talon asukkaat ja varsinkin seinänaapurini rupesi vainoamaan minua. Hän hakkasi minut kellarikäytävällä ja painotti, että minua tullaan vainoamaan niin kauan, että häipyisin talosta. Paikalla oli kaksi talon kymmenvuotistarkastajaa, mutta he eivät tulleet apuun, eivätkä suostuneet myöskään tulemaan todistajiksi mahdollisille käräjille. Myös taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja katsoi, että rikkaiden talon imago kärsisi romaneista. Samaa mieltä oli talon hallitus.

– Uudenvuodenaattona asuntooni tunkeutui poliiseja ja tietokonettani oli yritetty kaapata, sillä olin aktiivisena ”kommariopettajana” niin sanotusti mustalla listalla. Vankilasta päästyään Arjo Suonperä ilmoitti, että taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja oli ilmoittanut mahdollisesta ylimääräisestä yhtiökokouksesta Hartzellin asunnon haltuun ottamiseksi.

– Olin jo aikaisemmin saanut varoituksen ja haltuunottouhkauksen. Tulen ottamaan yhteyttä sisä- ja oikeusministeriöön sekä tiedotusvälineisiin, sillä jos minut kannetaan ulos kodistani, kuten aikoinaan ​Veikko Vennamo eduskunnasta, niin järjestän näyttävän lehdistötilaisuuden taloni pihalla. Ja luonnollisesti tulen käyttämään kaikki valitustiet ja oikeusasteet hyväkseni, sillä minä olen monet mankelit läpikäynyt ja          

oikeuksistani tietoinen taistelija. Toivon myös, että tarinani toimii ennakkotapauksena rasistisessa Suomessa, Hartzell päättää.

MARKO NIEMI

---