Leppoistaminen

Me ihmiset kulutamme liikaa. Yleensä tämän toteamuksen jälkeen lähdetään puhumaan yksilöiden kulutusvalinnoista. Yhden ihmisen kauppaostoksilla on kuitenkin häviävän pieni merkitys tilanteessa, jossa koko yhteiskuntaa yrittää pyörittää ainaiseen voittoon tavoitteleva markkinatalous. Siinä eläessä on tullut kuin itsestäänselvyydeksi, että aina on oltava “tekemässä jotain”. Kovimmat kauppaajat vielä hehkuttavat, että tekemistä ei tietenkään voi olla ilman asianmukaisia härveleitä. Harmillisesti eivät vielä ole keksineet, miten ihmisen saisi ostamaan jotain nukkuessaan. Tällainen jatkuvan suorittamisen kulttuuri edistää osaltaan luonnontuhoa, ja kulutusta olisikin vähennettävä kaikilla tasoilla. Oikeastaan kuluttaminen on jopa väärä sana kuvaamaan sitä, mitä haen eli kaiken kattavaa energian säästämistä. Se, mitä ostamme kulloinkin ruoka- tai vaatekaupasta, voi olla vain pieni osa koko projektia. Energiaa säästettäisiin kaikkein eniten sillä, että tehtäisiin vähemmän töitä.

Tietysti työpäivän lyhentäminen ei voi olla sekään yksilön oma valinta. Koko käsite “leppoistaminen” on itseasiassa suomennos englanninkielisestä sanasta “downshifting”, joka ei ainakaan vielä ole tullut käyttöön kuin yksilöiden omana projektina ja elämäntyylin muutoksena. Sellaisena se ei tietenkään voi olla kuin vauraamman väen valinta, jolloin työnteon vähentämisestä jäänyt aukko tuloihin katetaan jo olemassa olevalla omaisuudella. Mutta voisiko leppoistaminen olla koko yhteiskunnan projekti? Luonnontuhoa ei tietenkään hillitä markkinatalouden oloissa koskaan tarpeeksi, vaan sitä varten on muutettava koko planeetan talousjärjestelmä suunnitelluksi. Mutta leppoistamista voidaan hakea jo kapitalismin aikana hyvillä, koko työväenluokkaa hyödyttävillä uudistuksilla. Näistä yhtenä vahvimmista on työpäivän lyhentäminen ansiotasoa alentamatta. Väitän, että myös energiankulutus saataisiin laskuun, kun kaikkien työpäiviä lyhennettäisiin. Mukaan täytyisi ehkä liittää vielä kulttuurin muuttamista siihen suuntaan, että myöskään vapaa-ajasta ei tulisi “suorittamista”. Ei ole mitään pahaa siinä, että ihminen vain istuu ja ajattelee. Tai ottaa vaikka torkut!

Tässä kirjoituksessa voisi puhua pitkään siitä, mitä kaikkea ihminen voi harrastaa kuluttamatta juuri mitään. Työpaikoilla kulutusvalinnat on yleensä puolestamme tehnyt johtokunta, eikä iso osa ihmisistä pysty tekemään valintaa myöskään kulkupelistä työn äärelle. Työläisenä me siis vaikutamme asioihin vaan siten, että alamme vaikuttaa niihin koko yhteiskunnan tasolla. Omassa elämässä voi tehdä kyseistä kehitystä tukevia päätöksiä. Aineettomista hyödykkeistä ei puhuta turhaan. Yksi sellainen on kokemusten hankkiminen esimerkiksi festareilla. Maailmallahan on jo tapana sisällyttää vaarattomilta näyttäviin kolumneihin tuotesijoittelua. En tiedä olisiko minusta kauppiaaksi, mutta ainahan voin suositella? Vaikka työpäiviä ei vielä ole lyhennetty, niin siitäkin voi keskustella 7.10. Tampereella järjestettävillä Tiedonantaja-festivaaleilla. Itse haastan keskustelussa “vanhaa valtaa” yhdessä Eläinoikeuspuolueen ja Feministipuolueen edustajan kanssa. Ehkä otan puheeksi myös kokonaisvaltaisen yhteiskunnan leppoistamisen!

Kirjoitus on julkaista Tiedonantaja-lehdessä 29.9.2017