Libanonin YK-joukot ja hyökkäys Iraniin

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 31/2006.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa Iranille asetettu takaraja luopua uraanin rikastamisesta umpeutui torstaina. Iran ei odotetusti ole suostunut luopumaan sille ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaana kuuluvasta oikeudesta rikastaa uraania rauhanomaisiin tarkoituksiin, mutta on ehdottanut lisäneuvotteluja. Venäjä ja Kiina ovat suhtautuneet lisäneuvotteluihin myönteisesti, kun taas USA on vaatinut Irania ehdoitta antautumaan YK:n nimissä esitetylle sanelulle.

Iranin aikeista rakentaa ydinase ei ole mitään todisteita. Ja vaikka Iran ydinaseen kehittämiseen pyrkisikin, siltä menisi muun muassa CIA:n arvion mukaan siihen kenties jopa kymmenen vuotta. Bushin hallinnon uuskonservatiivinen juntta hoputtaa kuitenkin tiedustelupalveluja tuottamaan ”todisteita”, joiden mukaan Iranin ydinpyrkimykset muodostavat välittömän ydinaseiden vaaran.

USA teki YK:n kautta Iranille ”tarjouksen”, josta se tiesi, että Iran ei voi sitä hyväksyä. Näin USA laajensi mahdollisuuksiaan ”laillistaa” tulevia aggressiivisia siirtojaan.

Kaikki viittaa siihen, että USA harkitsee jollakin aikavälillä aseellista hyökkäystä Irania vastaan. USA saattaa edetä tässä ”pitkän kaavan” – pakote-esitysten ja uhkailukampanjan – kautta, mutta Washingtonin aikeista ei ole juuri epäselvyyttä.

Miten Libanoniin sijoitettavat YK:n rauhanturvajoukot sitten liittyvät mahdolliseen hyökkäykseen Irania vastaan?

Monien arvioiden mukaan USA:n tukeman Israelin Libanon-hyökkäyksen tarkoituksena oli pohjustaa hyökkäystä Iraniin murskaamalla ensin shiiamuslimien järjestö Hizbollah, jottei se voisi vaikeuttaa USA:n ja Israelin yhteisiä Iran-operaatioita. Tiettävästi Israelin hyökkäyksen oli määrä tapahtua vasta syys-lokakuussa, mutta sopivan tekosyyn osuttua aikataulua aikaistettiin. Hyökkäys päättyi Israelin ja USA:n nöyryyttävään tappioon, mutta niitä ”tasapuolisesti” suosivan YK:n tulitaukopäätöslauselman avulla ne yrittävät nyt kääntää tilanteen edukseen – myös ja nimenomaan Iran-sotaretkeä silmällä pitäen.

Bushin hallinnon uuskonservatiivien piirissä onkin kuumeisesti mietitty, miten vahvistettujen YK-joukkojen sijoittaminen Etelä-Libanoniin voisi helpottaa laajemman tavoitteen, Iranin hallinnon vaihdoksen, saavuttamista.

YK:n valtuuttamien, Ranskan alkuvaiheessa johtamien joukkojen tehtävänä on teoriassa ”turvata Israelin ja Libanonin raja”. Mutta todellisuudessa vahvistettujen YK-joukkojen tarkoituksena – objektiivisesti ja riippumatta lähettäjämaiden aivoituksista – on estää Irania vastaamasta itseään vastaan kohdistuvaan imperialismin aggressioon libanolilaisten liittolaistensa avulla. Objektiivisesti YK-joukkojen sijoittaminen voi siis olla osa tuon, mahdollisesti jopa ydinaseita käyttävän, aggression valmistelua.

Eikä tältä kannalta ole lainkaan yhdentekevää, että joukot koostuvat lähes kokonaan Israelin Nato-kumppanuusmaiden ja samalla EU-maiden sotilaista. Joukon jatkona on myös Natoon kuulumaton Suomi. Hizbollah tuskin tulee toimettomana seuraamaan Iranin moukaroimista, joten YK-joukot saattavat joutua aseellisiin yhteenottoihin tämän sotilaallisen taitonsa osoittaneen voiman kanssa. Seurauksena on ruumiita ja sinkkiarkkuja. Suomen johto on tyhmä, jos se ei ole miettinyt tätä mahdollisuutta. Vielä vastuuttomampaa on, jos tämä mahdollisuus on tiedostettu ja hyväksytty.

YK-joukkojen läsnäolo lisää todennäköisyyttä, että Iran-hyökkäyksestä alkavassa laajemmassa Lähi-idän sodassa Ranska ja muut YK-joukkoihin osallistuvat maat löytävät itsensä USA:n ja Israelin rinnalta. Ja vaikka ranskalaiset, venäläiset, kiinalaiset ja muut yhdessä maailman yleisen mielipiteen kanssa tulevatkin valittamaan USA:n iskua Iranin ydinlaitoksia vastaan, ne eivät tule oleman samanlaisessa äänekkässä vastustusrintamassa kuin ne olivat Irak-hyökkäyksen suhteen. Näin ainakin Bushin hallinto ja Israelin hallitus toivovat. Ja mikä tärkeää, USA:n yleinen mielipide tulee todennäköisemmin hyväksymään hyökkäyksen Irania vastaan, kun se myydään sille osana koko ”sivistyneen” maailman käymää ”terrorisminvastaista sotaa”.

Voidaan vain toivoa, että Libanonin armeija ja kansa sekä YK-joukot ja niiden lähettäjämaat torjuvat niille kaavaillun roolin provokatiivisessa suunnitelmassa.

Suomessa on käytävä läpikotainen keskustelu Libanonin operaatioon osallistumisesta ennen kuin lopullinen päätös sotilaiden lähettämisestä tehdään. (ES)