Liberaalit rakastavat köyhien kontrolloimista

Juha Sipilän oikeistohallitus on yrittänyt profiloitua muun muassa turhia normeja ja sääntelyjä purkavana hallituksena. On puhuttu ”normienpurkutalkoista”. Tavoitteena on ollut vähentää yritysten sääntelyä ja kuntien velvoitteita – näin avataan näppärästi lisää tilaa markkinoiden vapauttamiselle Yhdysvaltain malliin.

Sen sijaan köyhemmälle kansanosalle Sipilän hallitus lupaa vain lisää valvontaa, kuria ja kontrollia. Tästä ovat osansa saaneet erityisesti työttömät ja turvapaikanhakijat.

Hallitus aikoo tiukentaa työttömyysturvan ehtoja muun muassa lanseeraamalla pakollisen ilmoittautumisvelvollisuuden kolmen kuukauden välein. Koska julkisen sektorin oma työllistämisinfra vedetään sote- ja maakuntauudistuksen myötä uusiksi, ollaan uuteen valvontatoimeen rekrytoimassa yksityisiä yrityksiä. Hallitus siis nostaa lopullisesti kädet pystyyn massatyöttömyyden edessä ja avaa yksityiselle bisnekselle ovet apposen auki työllistämismarkkinoille. Tästä aiheutuu päällekkäistä työtä, ylenpalttista byrokratiaa ja lisäkustannuksia, sillä yksityiset yritykset eivät lain mukaan voi hoitaa viranomaistehtäviä. Miten esimerkiksi käy työttömien työnhakijoiden yksityisyydensuojan? Ilmeisesti hallituksen mielestä sillä ei ole niin väliä, onhan kyseessä kelvoton, sohvilla laiskotteleva kansanosa.

Köyhien ja vähäosaisten kyykytys, alistaminen ja kontrollointi ovat liberalistisen poliittisen perinteen ytimessä. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi Domenico Losurdon kirjasta Liberalismin musta kirja. Liberaalien paljon kuuluttama vapaus on käytännössä varattu omistavalle luokalle, muiden vapauden rajoittaminen on erilaisten verukkeiden nojalla suotavaa, jopa pakollista. Ei ole yllätys, että liberalismin keskeiset teoreetikot eivät nähneet orjuudessa paljoa moitittavaa.

Talousliberaalin väen kädenjälki näkyy myös maahanmuuttopolitiikan kiristämisessä. Liberalismi korostaa kilpailun merkitystä, mikä soveltuu myös alueiden, etnisten ryhmien, kansakuntien, valtioiden, kulttuurien ja kuviteltujen rotujen välisten suhteiden tarkasteluun. Ei ole yllätys, että nationalististen rajat kiinni –porukoiden joukosta löytyy näkyviä liberaalihahmoja niin pienpuolueista kuin kokoomuksestakin. Yhteinen sävel on löytynyt äärioikeiston sekä perussuomalaisten rasistien kanssa.

Eräs konkreettinen seuraus tästä liberaalikapitalismin ja äärinationalismin liitosta on hallituksen historiallinen linjaus, jonka mukaan perustuslaissa määritelty ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ei enää päde. Eduskunnan tekemän lakimuutoksen jälkeen oleskeluluvan saaneiden ja kotoutumistukeen oikeutettujen maahanmuuttajien sosiaaliturvaa leikataan. Tekosyyksi on löydetty ”säästöt”. Näin heppoisesti maan nykyinen poliittinen johto kumoaa perustuslakiin kivetyt tasavertaisuuden periaatteet.

Kansantalouden heikon tilanteen varjolla käydään armottomasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kimppuun. Poliittisella populismilla ratsastavat kaikki hallituspuolueet ja kärsijänä on kansan enemmistö. Hallitus on myös ovela asettaessaan eri kansanosia toisiaan vastaan. Kaiken pahan alku ja juuri ovat laiskana kotona möllöttävä tuottamaton kansanosa ja rajojen ulkopuolelta tulvivat pakolaismassat. Molempia voidaan sumeilematta kurittaa. Valitettavan moni tuntuu syövän tämän hallituksen tarjoaman pajunköyden sellaisenaan.