Libyan Sirte: Uusi Guernica

YK:n yleiskokous päätti viime viikolla antaa Libyan paikan maan niin sanotulle väliaikaishallinnolle. Tämän ratkaisun puolesta äänesti 114 maata, muun muassa Suomi, ja vastaan 17 maata Etelä-Amerikan vasemmistolaisten maiden johdolla. Eräät Afrikan maat pidättyivät äänestämästä vetoamalla siihen, että sellaisen äänestyksen tulisi tapahtua vasta, kun Libyan kansallinen siirtymäkauden neuvosto muodostaa kunnollisen hallituksen.

On selvää, että USA ja muut Nato-maat painostivat ja lahjoivat mahdollisimman monia maita äänestämään niiden mukana. Libyassa jatkuvat taistelut Muammar Gaddafille uskollisten joukkojen ja kapinallisten kesken, eikä lopputulosta ole suinkaan ratkaistu, mutta Nato-maat uskottelevat, että homma on hoidettu, Nato ja sen tukemat kapinalliset voidaan julistaa voittajiksi ja tie Libyan öljy- ja kaasuvarantojen haltuunottoon on auki.

Sekalaisten kapinallisjoukkioiden puolesta äänestäneitä ei näytä arveluttaneen sekään, että siirtymäkauden neuvoston johtavan voiman muodostaa al-Qaida, jota on taktisista syistä pidetty lännen ”terrorisminvastaisen sodan” päävihollisena. USA:n ja muiden Nato-maiden osalta ympyrä sulkeutuu taas kerran. CIA rahoitti, aseisti ja koulutti al-Qaidan Neuvostoliiton vastaiseen Afganistanin sotaan ja käytti sitä apurinaan myös Jugoslavian hajottamissodissa. Sitten seurasi ”terrorisminvastaisen sodan” kausi ”päävastustajana” al-Qaida ja nyt al-Qaida kelpaa taas USA:lle ja muille Nato-maille kumppaniksi ja likaisen työn tekijäksi.

Kyllä äänestäneitä ei näytä yhtään häiritsevän sekään, että Nato on tehnyt Libyassa valtavia sotarikoksia tappamalla varovastikin arvioiden ainakin 50 000 siviiliä ja että kiistattomien todisteiden mukaan Libyan kansallisen siirtymäkauden neuvoston aseelliset joukot ovat suorittaneet ja suorittavat paraikaa siviilien kidutuksia, raiskauksia ja murhia. Erityisesti julmuudet ja etniset puhdistukset ovat kohdistuneet Libyan tummaihoiseen väestöön ja Libyassa oleviin mustiin siirtotyöläisiin. Roskajoukkojen tappamien ihmisten hävitettyjen kotien seiniin on tuherrettu sellaisia sanoja kuin ”orjat” ja ”nekrut”.

YK:n turvallisuusneuvoston 15 jäsentä päättivät myös yksimielisesti perustaa Libyaan YK:n operaation, jonka tehtäväksi väitetään maan auttaminen takaisin jaloilleen Muammar Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen. Todellisuudessa YK-operaatiota aiotaan kuten monesti ennenkin käyttää apuna Libyan kolonisoinnissa sen lisäksi, että Nato-maiden asevoimat toki aikovat asettua muutenkin taloksi Libyaan.

On huomionarvoista, että Nato-maiden maaliskuussa YK:ssa läpi runnomaa ”lentokieltoaluetta” ei vielä purettu. Selitys on yksinkertainen. Nato käyttää pommikoneita, hävittäjiä ja helikoptereita Gaddafille uskollisten sotilaiden ja siviilien nujertamiseksi hyvin tietäen, että ilman tätä tukea kapinalliset eivät voi voittaa. Eiväthän ne päässeet Tripoliinkaan muuten kuin Naton-pommitusten ja Nato-maiden erikoisjoukkojen avulla. Tarkoituksena on myös Libyan infrastruktuurin perusteellinen hävittäminen.

Ei ole paljastettu, kuinka monta tonnia pommeja Naton pommikoneet ovat pudottaneet Gaddafin synnyinkaupunkiin Sirteen koko tämän konfliktin aikana, mutta määrä voi hyvinkin olla 40 tonnia. Ja pommitukset jatkuvat. Journalistipiireissä onkin alettu puhua Sirtestä ”uutena Guernicana”.

Sen, että Naton pommitukset jatkuvat, vahvisti äskeisessä lausunnossaan EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso, nuorena maolainen, nykyisin USA:n juoksupoika. Hän luonnehti Naton operaatiota ja kymmenientuhansien libyalaisten tappamista ”moraaliseksi velvollisuudeksi”. Siis Naton ”moraalinen velvollisuus” on tukea epädemokraattisesti valittuja, terroristikytkennän omaavia kapinallisia libyalaisten vahingoksi, vaikka se merkitsisi näiden kuolemaa tässä prosessissa. Jos kysytte Barrosolta, niin kyllä, se on ehdottomasti Naton ”moraalinen velvollisuus”.