Likaista rahaa ja jäykkää järkeä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) yksityistämisehdotusohjelmassa todetaan, että valtio voisi tienata jopa 20 miljardia euroa yksityistämällä valtionyhtiöitä ja pistämällä lihoiksi kaupallista toimintaa harjoittavia yhtiöitään kuten Posti, VR, Veikkaus, ALKO ja Finavia. Suurin summa – 11 miljardia euroa – heruisi valtion omistuksessa olevista pörssiyhtiöistä, joilla ei ole enää kapitalistien mielestä strategista merkitystä. Kyseisen kapitalistien etujärjestön mielestä valtio voisi luopua kokonaan lisäksi Sammon, Stora Enson ja Metson osakkeistaan ja myydä puolet osuuksistaan Fortumissa, Nesteessä ja Finnairissa.

EVA on kiinnostunut kolmesta painavasta syystä ehdottamistaan toimenpiteistä. Ensinnäkin kansalliselle ja kansainväliselle kapitalismille tarjoutuisi oiva mahdollisuus saada kelpoon hintaan omistukseensa kannattavia ja toimivia yrityksiä. Toiseksi Suomen oikeistohallitus voisi tukea saamillaan myyntivoitoilla budjetin kautta entistä pontevammin kansallisen ja kansainvälisen kapitalismin harjoittamaa liiketoimintaa Suomessa. Kolmanneksi valtion yhtiöt päätyisivät lopulta kansainvälisten kapitalistien omistukseen. Nämä eivät ole tunnetusti kiinnostuneita maksamaan veroja mihinkään maahan. Bonuksena valtion yritystulojen supistumisesta seuraisi pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten oleminen entistä pahemmassa kusessa. Nöyryytys on ollut suomalaisten kapitalistien kasvatusperiaatteena jo ainakin sata vuotta.

Valtion tuotantosektorin tuhoaminen

EVA:n Hannu Leinosen mukaan ”modernissa markkinataloudessa valtion omistus pitäisi aina perustella erikseen. Sen tulisi olla tarkkaan harkittua ja väliaikaista, eikä itseisarvo. Nykyisenlaajuinen valtio-omistaminen syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa koko talouden suorituskykyä.” Leinosen mukaan valtio on huono ja laiska omistaja, koska valtiollinen omistus on politisoitunutta, jäykkää ja siirtää liiketoimintariskejä turhaan veromaksajille. Leinonen vaikenee veronkierrosta, vaikka joustava veronkierto näyttää kuuluvan moderniin kapitalismiin.

Eikö kapitalistinen omistus ole politisoitunutta ja eikö se siirrä liiketoimintariskejään veronmaksajille?

Eikö kapitalistinen omistus ole politisoitunutta ja eikö se siirrä liiketoimintariskejään veronmaksajille? Miksi 90-luvun pankkikriisin seuraukset eivät langenneet sijoittajien ja pankkien omistajien kontolle, vaan ne kustannettiin verovaroista?

Entä tämä eurokriisi? Miksi taloudellinen eliitti maksaa yhä vähemmän veroja tuloistaan? Miksi yrityksille yleensä annetaan taloudellista tukea? Eivätkö kysyntä ja tarjonta kykenekään turvaamaan yritystoiminnalle kohtuullisia voittoja? Miksi kapitalistit vetoavat aina vapaaseen kilpailuun, vaikka se johtaa lopulta omistuksen keskittymiseen vain harvojen käsiin?

Suomen liittäminen vuonna 1995 Euroopan unioniin ja siirtyminen vuonna 2002 euroon tarkoittivat käytännössä uusliberalistiseen vampyrismiin siirtymistä. Unionin neljän perusvapauden – pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden liikkuminen – toteutettiin lakkauttamalla ja yksityistämällä valtion liikeyrityksiä ja valtioenemmistöisiä osakeyhtiöitä, romuttamalla Suomen pankin asema, tuhoamalla Posti- ja lennätinlaitos, luopumalla valtion kannattavista tytäryhtiöistä, yksityistämällä kunnallisia palveluita sekä antamalla maan luonnonvarat kansainvälisten sijoittajien käyttöön.

Valtion tuotantosektorin tuhoaminen on kasvattanut olennaisesti pysyvää pitkäaikaistyöttömyyttä Suomessa. Uusliberalismiin elimellisesti kuuluva valtion tarjoamien peruspalveluiden supistaminen ja sosiaalipolitiikan tiukat säästöohjelmat ovat synnyttäneet keskuuteemme yli miljoonan köyhyysrajan alapuolella tai sen liepeillä elävän ihmisjoukon. Maamme alueellisen itsehallinnon tuhoaminen kuntateurastuksen ja sote-uudistuksen avulla muuttaa maamme uusliberalistiseksi oksennuspalloksi.

Talouden demokratisoituminen edellyttää kapitalististen tuotantosuhteiden kumoamista

Uusliberalistisessa strategiassa yhteiskunnan omistama liike- ja tuotantotoiminta aiheuttaa vinoutumia markkinoille sekä aiheuttaa vääristymiä kilpailuun. Valtion olennaisin tehtävä on palvella kapitalisteja eikä kilpailla heidän kanssaan voitoista. Tämän vuoksi esimerkiksi hoiva- ja terveysalan suuryhtiöt hallitsevat Suomen terveyspalveluiden markkinoita. Niiden liikevaihto on kasvanut v. 2010–2014 jo 796 miljoonasta eurosta 5,4 miljardiin euroon. SOTE-ratkaisussa luvattu asiakkaan valinnanvapaus merkitsee turskeita vuosia terveysalan yksityissektorille. Markkinoiden vinoutumien suoristamisen maksavat tietenkin veronmaksajat. Kunnallisia palveluita kilpailutetaan ja niitä yksityistetään yhä ronskimmin. Terveys on yhä selkeämmin kauppatavaraa.

Terveys on yhä selkeämmin kauppatavaraa.

Suomalaisen kapitalismin moraalin perusnormina on kapitalistinen yksityisomistus, joka tarkoittaa tuotantovälineiden, maa-alueiden, kiinteistöjen ja pörssiyhtiöiden osakkeiden yksityistä omistamista. Kapitalististen tuotantosuhteiden vallitessa työvoima on tavaraa, jota kapitalisti saa hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla tuottaakseen itselleen maksimaalista voittoa. Tämän vuoksi oikeistohallitus haluaa alentaa palkkoja, pidentää työaikoja, supistaa sosiaalimenoja ja panna ay-liikkeen kuriin.

Suomen perustuslain 15 § mukaan ”jokaisen omaisuus on suojattu.” Tämä tarkoittaa sitä, että kapitalistien omaisuuteen ei saa kajota. Demokratia ei voi ulottua tämän takia talouteen. Talouden demokratisoituminen edellyttää siis kapitalististen tuotantosuhteiden kumoamista. Kapitalistisen etiikan mukaan on oikein, että maailma jakautuu rikkaaseen vähemmistöön ja vähätuloiseen enemmistöön.

Merkillistä porukkaa nämä tuotantovälineiden omistajat – kapitalistit – heille ja heidän myötäilijöilleen ei näytä riittävän mikään. Veronkierto, pienituloisten kurittaminen ja jenkkiarmeijan päästäminen maahamme eivät ole isänmaallisia tekoja. Minulle isänmaallisuus tarkoittaa maamme muuttamista oikeudenmukaiseksi yhteiskunnaksi.