Lomat on peruttu!

Työpaikalla joku sattuu kehaisemaan kohta alkavasta lomasta. Koska huumorilla varustetun päivän kestää paremmin loppuun, joku työkavereista tokaisee raikuvasti takaisin että “Lomat on peruttu!”. Tästä seuraa muutaman sekunnin hekottelu, kuten muistakin päivän mittaan ilmoille saatetuista puujalkavitseistä. Kyllähän se absurdilta kuulostaakin, että vapaa-ajan suunnitelmat menisivät mönkään mielivaltaisella lomien perumisella viime tunneilla h-hetkestä. Huudahdus pitää kuitenkin sisällään valitettavan menosuunnan, vaikka työehtoja oikeasti noudattavilla työpaikoilla se livahtaa vielä toistaiseksi läpi välikevennyksenä.

Kilpailukykysopimus ei useimmilla aloilla vaikuttanut suoraan vuosilomiin, vaikka vapaapäivien poistuminen tai työajan pidentäminen on tietysti samalla tavalla ihmisen vapaa-aikaan liittyvä asia. Ansaittuja, palkallisia lomia on kuitenkin alettu pikkuhiljaa lyhentämään jo vuosikymmeniä sitten. Joillain aloilla työntekijöiden vuosilomien määrässä on eroja riippuen työuran pituudesta. Käytännössä siis nuoremmat työntekijät eivät vietä yhtä paljon palkallista vuosilomaa, kuin iäkkäämmät työtoverinsa. Epätyypillisten työsuhteiden lisääntyessä lomien pitäminen hankaloituu tai käy jopa mahdottomaksi. Kun ihmistä roikotetaan pienillä pätkillä työsuhteessa on samalla olemassa olettamus, että tämä ihminen on koska tahansa käytettävissä töihin lyhyellä varoitusajalla. Jatkuvassa hälytysvalmiudessa ei lomasta voi kuin haaveilla eikä tulevaisuuden epävarmuudesta johtuva stressi anna aivojen vaihtaa lomavaihteelle. Vain vakituisessa työsuhteessa oleva voi tietää loma-aikansa etukäteen ja kenties jopa suunnitella siihen jotain. Vuosilomia on jo pitkään nakerrettu myös samaan aikaan sijoittuvien sairaslomien omavastuuajoilla. Ei siis kannata sairastua kesken loman!

Palkallinen vuosiloma on yksi ay-liikkeen hienoimmista saavutuksista kotimaisiin työehtoihimme. Se on maailmankin mittakaavassa hyvin edistyksellinen tapa huolehtia työläisten hyvinvoinnista. Työn tuottavuuden kasvu mm. koneellistumisen myötä kävisi perusteeksi myös palkallisten lomien lisäämiselle yhteiskunnassamme. Työajan lyhentämisen vaatimuksen seuraksi voitaisiin ottaa vaatimus myös lomien pidentämisestä ansiotasoa alentamatta. Yhteiskunnan ei tarvitse käydä täydellä höyryllä koko kesää eikä pimeintä kaamoksen aikaa. Lomilla kulutetaan vähemmän energiaa kaikessa mielessä, joten pitkään lomailija on parempi vaihtoehto myös ympäristön kannalta. Tämän kommunistin ihanneyhteiskunnassa päästään siis työpaikalla huutelemaan “Lomat on peruttu!” yhä useammin. Ja aina huumorimielessä.

Kirjoitus on julkaistu Tiedonantajan kolumneissa 26.5.2017