Loppu keskiluokan diktatuurille

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue Tiedonantajasta nro 38 / 16.10.2009

Etelä-Afrikka kihelmöi spekulaatioista ja odotuksista, jotka kohdistuvat maan isännöimiin jalkapallon MM-kisoihin vuonna 2010. Suurtapahtuman alla maailman media on kääntämässä huomiotaan Etelä-Afrikan tilanteeseen. Useimmissa rikkaimmissa maissa tiedotusvälineet antavat matkailuvinkkejä sekä muutenkin seuraavat maan tapahtumia aikaisempaa enemmän.

Asioihin syvemmin perehtyvä media käsittelee systemaattisemmin Etelä-Afrikan ongelmia. On havaittu jyrkkä jako rikkaisiin ja köyhiin; yleisesti puhutaan kahden tason talouksista. Pienempi, kehittynyt talous on valkoisten omistamaa. Paljon suuremman ja köyhemmän talouden muodostaa pääasiassa värillinen kansanosa. Kahtiajakautunut rakenne on pitkän kolonialismin ja rotuerottelupolitiikan historian perintöä.

Media vääristää kuvaa

Euroopan porvarillinen media on piirtänyt Etelä-Afrikan tilanteesta kuvaa, jonka mukaan köyhempi, toissijainen talous yrittää nousta rikkaamman, ensisijaisen talouden tasolle. Meille on uskoteltu, että tätä päämäärää tukevat Etelä-Afrikan demokraattiset päättäjät. Kun köyhillä alueilla protestoidaan julkisten palvelujen puutteen takia, on se median mielestä hallituksen suurimpia haasteita. Köyhemmät alueet haluavat yhtä hyviä palveluja ja yhtä paljon resursseja kuin rikkaammatkin.

Arvioissa toistetaan stereotyyppisiä ennakkoluuloja, joiden mukaan korruptio estää peruspalvelujen turvaamisen kaikkein köyhimmille. Kansanjoukot niskuroivat. Townshipeissa leviävät protestit ovat merkkejä hallitukselle siitä, että se ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Meille kerrotaan, että nämä ovat Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen kriisin yleisimmät syyt

Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen (SACP) tuoreet kannanotot tarjoavat toisenlaisen näkökulman ongelmiin. Niissä köyhän enemmistön tilannetta ei tarkastella onnettoman menneisyyden kautta vaan se kytketään kapitalistiseen järjestelmän kehittymiseen.

Nukkumalähiöiden tila

SACP huomauttaa, että palvelujen puutteet ja riittämättömät resurssit vaivaavat erityisesti nukkumalähiöitä ja epävirallisia hökkelikyliä, jotka ovat kaukana julkisista virastoista, työpaikoista ja vapaa-ajanviettoalueista. Nämä alueet pursuavat kymmenistä tuhansista maaltamuuttaneista tulokkaista, ja tuhansia lisää on tulossa Saharan eteläpuolisen Afrikan eri maista.

Väestön työttömyysaste huitelee 60 prosentista ylöspäin. Paikalliset lähiölordit hallitsevat niukkoja resursseja. He hoitavat hämärää vuokrabisnestä, taksiliikennettä sekä gangsteriliiketoimintaa. Monet näistä asuinalueista ovat HIV-AIDS-epidemian runtelemia.

Paikallisväestön energia haaskaantuu kamppailuun asunnoista, monopolisoidun kioskikaupan myyntiluvista tai asemasta matalapalkkabisneksen hyväveli-verkostoissa. Alueiden varat on alibudjetoitu ja niitä koskevat tärkeät päätökset tehdään jossain etäällä virkamieskoneiston syvyyksissä.

Näiden haasteiden edessä moni townshipin edustaja tuntee itsensä voimattomaksi. Yleensä edustajat yrittävät tehdä parhaansa, mutta jo muutaman vuoden päästä he turhautuvat ja tekevät kaikkensa pysytelläkseen mahdollisimman kaukana yhteistöstään.

Luokkarakenne ylläpitää kahtiajakoa

Llisäksi monen eteläafrikkalaisen metropolin päättäjien strategioita hallitsevat uusliberalistiset periaatteet. Kaupungit yrittävät olla maailmanluokan city-keskuksia, joissa on kansainvälisiä edustuskortteleita, ökyrikkaiden asuinalueita sekä hienoja kauppakeskuksia. Nämä keskukset elävät itsepetoksessa ja tekevät psykologista pesäeroa laitakaupungin townshipeihin ja muuhun syrjäseutuun.

Yhteiskuntakehitys laita-alueilla riippuu muusta kuin palvelutuotannosta. Nykytilanne, jossa varallisuus on jakautunut epätasaisesti ja townshipit toimivat lähinnä teollisuuden työvoimareserveinä, ei merkittävästi eroa apartheiden aikaisesta.

SACP kommentoi, miten edes Leninin ja Äiti Teresan voimat yhdistettynä eivät riittäisi tuomaan hyvinvointia townshippeihin ilman radikaalia, laajemmin luokkarakenteen haastavaa kamppailua. Luokkarakenne ylläpitää kahtiajakoa, jossa vastakkain ovat rodun perusteella määrittyvät kriisipesäkkeet sekä vallasta ja etuoikeudesta nauttivat ryhmät.

….

MARK WALLER

Käännös Marko Korvela