Manifesti reilusta työelämästä haastaa rajaavan politiikan

Huhtikuun Tiedonantajan kannessa loistavat kukat eivät ole kaupallisen kevätkrääsän tuotteita, vaan taiteesta ja kulttuurista innostuneiden ihmisten omilla käsillään rakentamaa yhteistä kukintaa. Riihimäen taidemuseon Flowerpower – kukkien maailma -näyttely on tehnyt sen, mitä kulttuurin pitäisi aina tehdä: avata tilaa tekijyydelle, ei vain katsomiselle. Näyttelyn työpajassa syntyneet kirkkaat, eri värisistä piippurasseista askarrellut kukat sopivat nyt myös hyvin vapun radikaaliin iloon – ne ovat pienen budjetin, suuren mielikuvituksen ja yhteisen tekemisen ilotulitusta.

Näyttely itsessään on laaja katsaus kukkien symboliikkaan suomalaisessa taiteessa. Museorakennuksen kahden kerroksen kokonaisuus tuo esiin teoksia mm. Helene Schjerfbeckiltä, Ellen Thesleffiltä, Ester Heleniukselta, Inari Krohnilta ja Sirkka-Liisa Longalta. Työpaja on näyttelyn poliittinen sydän. Se ei ole ”kiva lisä”, vaan osa näyttelyn viisasta kertomusta – narratiivia, joka kulkee siemenestä talven törröttäjään. Kuten näyttelyamanuenssi Katja Vuorinen-Parm kuvaa, siellä ”katsominen muuttuu kosketukseksi ja omaksi tuotokseksi”. Juuri tämä on kulttuurin demokraattinen ydin: oikeus tehdä, koskea ja osallistua, ei vain kuluttaa.

Suomalainen työelämä on samassa käännekohdassa kuin kulttuuri: kysymys kuuluu, kuka saa olla tekijä ja millä ehdoilla. Tampereen yliopiston tuore työelämän manifesti muistuttaa, että hyvinvointi ei synny sattumalta, vaan poliittisista ja organisatorisista valinnoista. ”Maailman hyvinvoivin työelämä tehdään yhdessä tukemalla tutkimustietoon perustuvien hyvinvointi-interventioiden leviämistä työpaikoilla”, sanotaan yliopiston tiedotteessa (11.4.2025). Viesti on selvä: työhyvinvointi ei ole irrallinen projekti, vaan yhteiskunnan perusta.

Manifesti kehottaa myös muuttamaan tapaa, jolla työelämästä puhutaan. ”Manifesti kehottaa nostamaan esiin myös hyvän ja onnistumiset työhyvinvoinnissa.” Tasapaino ei tarkoita ongelmien peittelyä, vaan sitä, että työyhteisöjen vahvuudet tunnistetaan ja niitä vahvistetaan. Samalla muistutetaan, että työn mitoitus on terveyden ydinkysymys: ”Oikein mitoitettu työ edistää terveyttä, mutta huonot työolot ja liika kuormitus uhkaavat sitä.”

Samaan aikaan poliittisessa keskustelussa käydään taistelua siitä, kenelle hyvinvointiyhteiskunta kuuluu. Valtiovarainministeri Riikka Purra väittää, että ”väestön vaihtuminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan loppu”. Valtionvarainministerin mukaan hyvinvointivaltion piiriä on rajattava taloudellisen kestävyyden nimissä. Tämä ajattelu kytkee hyvinvoinnin etuoikeudeksi, ei oikeudeksi – ja se on jyrkässä ristiriidassa esimerkiksi Tampereen yliopiston manifestin kanssa. Se korostaa reiluutta, osallisuutta ja syrjimättömyyttä: ”Työelämän reiluudesta manifesti korostaa arvostavaa työyhteisöä ja kokemusta oikeudenmukaisuudesta – kaikesta syrjinnästä vapaata työtä.”

Kyse on kahdesta yhteiskuntakäsityksestä. Toinen rakentuu solidaarisuudelle ja tutkimustiedolle, toinen rajauksille ja pelon retoriikalle. Haluaisin ajatella, että työväenluokan näkökulmasta hyvinvointiyhteiskunta ei voi olla etninen projekti, vaan universaali järjestelmä, joka turvaa kaikkien oikeuden ihmisarvoiseen elämään.

Tampereen yliopiston manifesti muistuttaa: ”Hyvinvoiva työelämä luodaan arjen vuorovaikutuksessa ja johtamisessa.” Työelämän tulevaisuus ei ratkea sulkemalla ihmisiä ulos, vaan vahvistamalla rakenteita, jotka tekevät työstä kestävää ja oikeudenmukaista.

Kaikki kehitys tarvitsee onnistuakseen paikkoja ja tilaisuuksia, joissa se voi saada tuulta siipiensä alle. Syksyllä 10.–11.10.2026 järjestettävä Tiedonantaja-festivaali kutsuu kaikkia edistyksellisiä radikaalista vasemmistolaisesta yhteistyöstä ja maailman muuttamisesta kiinnostuneita koolle Rauhanasemalla ja Pasilan kirjaston auditorioon. Ideoita festivaalin sisällöstä ja ilmoittautumisia vapaaehtoisiksi festivaalin järjestäjiksi toivotaan osoitteeseen

Riihimäen Flowerpower-näyttelyn kukat ovat muistutus siitä, että yhteinen hyvinvointi syntyy tekemällä, ei rajaamalla. Riihimäen taidemuseo on osoitteessa Temppelikatu 8. Näyttely on avoinna 3.5.2026 asti. Kuten museon työpajassa, myös työelämässä todellinen voima löytyy siitä, että ihmiset pääsevät osallistumaan, luomaan ja kukoistamaan yhdessä. Vapun radikaali ilo on juuri tätä: uskoa siihen, että yhteinen työ voi tuottaa enemmän kuin yksikään rajaus.