Markkinatalous tuhoaa ympäristön

Jatkuva talouskasvu on suurimpia uhkia ympäristölle ja ilmastolle. Kapitalismille jatkuva kasvu on välttämätöntä, sen sisäänkirjoitettu ominaisuus. Talouskasvun ja päästöjen yhteys on selkeästi osoitettu tutkimuksissa. Silti ilmastopolitiikan päätavoitteena on edelleen talouskasvu, joka puolestaan estää päästöjen radikaalin vähentämisen.

Syyt ympäristönsuojelun ja ilmastopäästöjen vähentämisen vaikeuden takana ovat ideologisia. Valtavirran taloustiede ja uusliberaali ideologia kulkevat käsi kädessä luoden pohjan talouskasvua päämääränään pitävälle ilmastopolitiikalle. Ne vahvistavat suuryritysten vaikutusvaltaa kansallisvaltioihin nähden talouskasvupainotteisen ympäristöpolitiikan toteutuksessa.

Talouskasvun korostuminen kaiken politiikan päätavoitteena, sekä erityisesti ylikansallisten suuryritysten poliittisen vaikutusvallan kasvu ovat vaikuttaneet markkinavoimien valintaan ilmastopolitiikan instrumentiksi.

Vanhanaikainen talousjärjestelmä pitää heittää romukoppaan.

Marinin hallitukselta odotetaan nyt konkreettisia linjauksia ja toimenpiteitä ympäristön hyväksi. Niiden sijaan on saatu lisää selvityksiä ja valmisteluryhmiä. Jatkuviin kompromisseihin oikeiston ja pienen rikkaan vähemmistön kanssa maailmalla ei valitettavasti ole aikaa.

Samaan aikaan myös EU on kykenemätön vastaamaan ympäristökriisin asettamaan haasteeseen. EU:n ympäristöpolitiikka on alistettu suurten yhtiöiden voitontavoittelulle ja päästökaupan keinottelulle. Kasvihuonepäästöjen voimakas kasvu osoittaa, miten välttämätöntä ja kiireellistä on sovittaa talous ekologisesti kestäviin puitteisiin.

Eurooppaan tarvitaan talouden ekologinen rakennemuutos, jotta inhimillisen elämän edellytykset turvataan myös seuraaville sukupolville. Samalla EU:n teollista tehomaataloutta suosivasta maatalouspolitiikasta on irtaannuttava. Se on ristiriidassa paitsi suomalaisen, myös kehittyvien maiden maatalouden tarpeiden kanssa.

Uuteen systeemiin

Ympäristökriisiä ei voida ratkaista vain viilaamalla nykyistä järjestelmää nurkista. Kuten DSL:n pääsihteeri Jari Karttunen juuri totesi Marx-keskustelussamme Stadin työväenkirjallisuuspäivillä; kyse ei ole siitä, etteikö kapitalismi toimisi, vaan se juurikin toimii silloin, kun se jatkuvan kasvun periaatteilla tuhoaa luontoa.

Nyt tarvitaan määrätietoista liikkumista pois markkinavoimien ehdoilla toimivasta yhteiskunnasta. Voitontavoittelu johtaa vääjäämättä aina lainsäädännön reikien etsintään, vaikutusten ulkoistamiseen jonnekin missä niitä ei ole helppo nähdä, halpatyövoiman hyödyntämiseen ja lopulta ympäristökriisin ulkoistamiseen pois vauraista maista köyhempiin. Tämän ilmiön pysäyttämiseen ei riitä päästökauppa tai yksittäisten kuluttajien varaan laskeminen.

Niin kauan, kun luonnonvarat nähdään ensisijaisesti kauppatavarana ja voitonteon välineenä, emme kykene hillitsemään ympäristökriisiä riittävästi. Systeeminmuutos on välttämätöntä, jos haluamme säilyttää planeetan elinkelpoisena. Pelkästään pienet lakimuutokset ja luottaminen tulevaisuuden innovaatioihin ei riitä, vaan vanhanaikainen talousjärjestelmä pitää heittää romukoppaan.

Uudesta talousjärjestelmästä on puhuttu ja kirjotettu jo yli vuosisadan verran. Karl Marxin Pääoma loi pohjan kapitalismin lainalaisuuksien ymmärtämiseksi. Tätä pohjaa tarvitaan edelleen, kun luodaan uudenlaista yhteiskuntaa nykyisen, pettämässä olevan tilalle. Sellaista, jossa tuotanto järjestetään tarpeiden mukaan voitontavoittelun sijaan. Sellaista, jossa luonnon hyväksikäyttö voittojen toivossa on tehty mahdottomaksi.