Martin Andersen-Nexön maisemissa

Martin Andersen-Nexö (1869–1954) on H.C. Andersenin ohella Tanskan tunnetuin kirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty peräti 25 kielelle. Martin Andersen-Nexö tunnetaan kuitenkin myös muista yhteyksistä kuin loistavista proosateoksistaan. Hän oli kosmopoliitti ja kommunisti, poliittinen agitaattori ja natsismin vastustaja, joka ei luopunut aatteestaan vaikeuksienkaan keskellä.

Suomeksi Andersen-Nexön laajasta kirjallisesta tuotannosta on käännetty vain kolme teosta. Enää pitkiin aikoihin hänen tuotantoonsa ei ole Suomessa kajottu, eikä tästä merkittävästä työläiskirjailijasta ole Suomessa juuri muutenkaan kirjoitettu. Lähin paikka missä hänen ankaraan elämäänsä ja kirjalliseen tuotantoonsa voi tutustua on Tanskalle kuuluva Bornholmin saari Skånen rannikolla. Bornholmilla sijaitsee piskuinen Nexön kunta, jossa Martin Andersen-Nexön elämäntyötä vaalitaan hänen pieneen lapsuudenkotiinsa perustetussa museossa.

Kirjafriikin kannattaa tehdä vaivalloinen matka Bornholmille; ensin 700 kilometrin ajo Tukholmasta Ystadiin, sieltä autolautalla 20 kilometrin päässä olevalle Bornholmille. Bornholmin Rönnestä onkin jo helppo hypätä piskuiseen linja-autoon, joka tuntuu kiertelevän kyläteitä ikuisuuden. Jos oikein hyvä tuuri käy, voi bussissa törmätä turskeapartaiseen mieheen lukemassa Arbejderen-lehdestä Bertolt Brechtin Mutter Kurage -näytelmän arvostelua! Bornholmilla uskalletaan lukea kommunistilehteä linja-autossa!

Bornholmin saari on hypnoottisen kaunis ja mieltä rauhoittava. Kirkkaan keltaisia rapsipeltoja, talonpoikia pienillä tiluksillaan kuin sata vuotta sitten. Ja tämän tästä edessä valkeana hohkava hiekkatie rannan kalastajakyliin, smaragdinsinisille vesille, josta silli, silakka, lohi ja ankerias poikineen nousee savustettavaksi. Jokaisessa kymmenen savun kylässä näyttäisi olevan piskuinen kirkko hurskaita odottamassa.

Näihin maisemiin muutti työttömäksi jääneen, rutiköyhän kivityömies Andersenin perhe Kööpenhaminasta vuonna 1877. Nexön kyläpahanen valikoitui Andersenien asuinpaikaksi ja samalla Andersen-nimen perään liitettiin nimi Nexö.

Natsien vankina

Martin Andersen-Nexö aloitti työnteon jo 11-vuotiaana. Hän kokeili työtä apumiehenä kivilouhimolla, renkinä sekä suutarina, mitä ammattia hän ennätti pitkään harjoittaakin. Jouduttuaan työttömäksi Martinin onnistui päästä opiskelemaan läheiseen Östermarien kansankorkeakouluun. Opin tielle häntä oli kannustanut oma äiti. Koulussa hän sai tukijoikseen joukon naisopettajia, jotka ohjasivat häntä kirjallisuuden pariin. Monilla muillakin naisilla oli suuri rooli Martinin elämän muotoutumisessa, ennättihän hän olla aviossakin peräti kolme kertaa.

Lopetettuaan opinnot 1891 hän pääsi korjaamaan Östermarien kirkkoa saksalaisen mestarin kanssa. Tämä puolestaan istutti Martiin ensimmäiset kommunismin siemenet. Kun he erosivat toisistaan, saksalainen sanoi kyynelet silmissä Martinille: ”Wenn du einmal Dichter wirst, dann vergesse nicht das Proletariat.”

Samaisena vuonna Andersen-Nexö jättää Nexön, eikä enää tulisi palaamaan sinne kuin turistina. Seuraa lisää opintoja ja opettajan pesti. Sitten toimittajanura Kööpenhaminassa Politiken– ja Socialdemokraten-lehdessä. Sitten muutto vuosiksi 1923-30 Saksan Boden-järvelle, missä natsismi otti ensi askeleitaan.

Venäjän vallankumouksesta tuli Nexölle varsinainen suunnannäyttäjä koko loppuelämäksi. Hän vieraili ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa jo 1922, käyden muun muassa Samarassa. Siellä hänen mukaansa nimettiin lastenkoti. Matkat neuvostojen maahan jatkuvat tasaisin väliajoin koko 1930-luvun.

Martin Andersen-Nexö vieraili toisen maailmansodan aikanakin Neuvostoliitossa. Hänen palattuaan Neuvostoliitosta natsien miehittämään Tanskaan alkoivat hänen toimintavapautensa kaveta. Hänet internoitiin ja heitettiin vankilaan 1943. Hänen onnistui kuitenkin paeta Ruotsiin ja sieltä edelleen Neuvostoliittoon, mistä hän saa perheineen turvapaikan sodan loppuun saakka.

Elämänsä viimeiset vuodet (1951-54) Martin Andersen-Nexö viettää Dresdenissä, missä hän nauttii DDR:n kunniakansalaisen statuksesta. Andersen-Nexön kunniaksi nimettiin Dresdenissä koulu, Martin Andersen-Nexö Gymnasium, joka vieläkin tunnetaan sillä nimellä. Joku lukijoista on saattanut nähdä sekä koulun, että sen pihalla jököttävän kirjailijan patsaan.

Nobel-ehdokas esillä Bornholmilla

Nexö-museon näyttelyssä Bornholmilla museon intendentti Elisabeth Bill esittelee museon mittavaa valokuvakokoelmaa; Andersen-Nexö Petroskoissa 1934, Espanjan sisällissodassa 1937, pitämässä puhetta Tanskan vastarintaliikkeen taistelijoille 1945, Prahassa ja Jugoslaviassa 1946, puhumassa Tanskan kommunistipuolueen juhlassa 1949. Ja edelleen samana vuonna Kollontain kanssa Tukholmassa, sitten vuorossa omat 80-vuotisjuhlat Berliinissä Wilhelm Pieckin ja Otto Grotewohlin kanssa, valinta Leipzigin yliopiston kunniatohtoriksi…

Huolimatta poliittisen agitaattorin elämästä Martin Andersen-Nexö oli kuitenkin ennen kaikkea huomattava kirjailija. Hänen tuotantonsa lepää ennen kaikkea kahden järkälemäisen teoksen varassa. Kummatkin ovat jylhiä työläiselämän kuvauksia, jotka ovat säilyttäneet kiinnostavuutensa meidänkin aikanamme. Niiden elinkaari jatkuu myös erinomaisten filmatisointien tähden.

Agitaattoriksi ryhtyvästä bornholmilaisesta Pelle Karlssonista ja hänen isästään Lassesta kertova reaalisosialistinen Pelle Erobreren (Pelle Valloittaja) on kirjoitettu 1906-10. Leffafriikit muistanevat siitä 1988 tehdyn Bille Augustin Oscar-palkitun elokuvan, jossa Max von Sydow näytteli Lassen roolin. Ditte Menneskebarn (suom. Ditte ihmislapsi) vuodelta 1917-20 filmattiin 1946. Köyhästä piikatytöstä yhteiskunnan hampaissa kertovan elokuvan pääosassa oli Tove Maes.

Vaikka Martin Andersen-Nexö oli kansainvälinen kommunisti, hän säilytti yhteyden myös Bornholmiin ja sen työteliäisiin ihmisiin. Martin Andersen Nexön elämässä ja kirjallisessa tuotannossa kansainvälinen ja paikallinen tukivat toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Andersen-Nexö oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vakavimmin 1950, jolloin se kuitenkin annettiin Bertrand Russellille. Martin Andersen-Nexö puolestaan sai pari vuotta myöhemmin vastaanottaa Stalinin kansainvälisen rauhanpalkinnon, mistä hän oli hyvin imponeerattu. Se oli paras mahdollinen palkinto köyhälistön sanansaattajalle ja puolustajalle.