Marxilaisuus on goottilaista osa II

Marxilaisuus siinä muodossa, kuin sitä on yleensä toteutettu, on ollut hyvin keskittynyttä rationaaliseen ja materiaaliseen maailmankuvaukseen. Voi jopa argumentoida, että esimerkiksi Neuvostoliiton marxismi-leninismi meni tässä liiallisuuksiin, ja että sen maailmankuva oli ultrarationaalinen. Se suhtautui vähättelevästi tai suorastaan vihamielisesti kaikkea sellaista kohtaan, mitä ei voinut selittää materiaalin ja tieteen kielellä. Äärimmilleen vietynä tällainen ajattelu tekee merkittävästä osasta sitä, minkä ihmiset kokevat merkitykselliseksi – rakkaus, tunteet, mielikuvitus – pelkäksi ruumiin kemiallisen toiminnan oikkujen tuottamiksi heijastumiksi. Tämä tapa ymmärtää oleminen ei ole se, jolla ihmiset oman elämänsä ymmärtävät. Goottilainen marxismi on eräänlainen vastaus tähän taipumukseen. Se on pyrkimys tuoda tunne mukaan rationaalisuuden typistämään marxilaiseen kuvaukseen yhteiskunnasta.

Goottilainen marxilaisuus ei ole mikään yhtenäinen ajatussuunta – kuten ei ole gootiikkakaan. Jos asiaa katsotaan teoreettiselta kannalta, ...