Matala tupo heikentää kuntien työllisyyttäkin

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

Hallituksen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) vaatii nimellispalkankorotuksiltaan matalatasoista tupoa jotta valtiovalta voisi myöntää palkansaajille merkittäviä verohelpotuksia ensi vuoden budjetissa.

Nurmijärven kunnallisvaaliehdokas Antti Kalliomäki (sd.) vaatii kotikuntansa talouden turvaamista ja palvelukyvyn kehittämistä.

Mahdoton yhtälö?

Kyllä.

Palkankorotuksista

tukea työllisyydelle

Robert Louis Stevensonin vanhan tunnetun kauhuromaanin Tohtori Jekyll ja herra Hyde -syndrooma vaivaa muitakin valtapuolueiden poliitikkoja, ei suinkaan vain Kalliomäkeä.

Kun Suomen 444 kuntaa ovat varsin merkittäviä työnantajia, työllistäen yhteensä noin 426 000 työntekijää, ei ole yhdentekevää työllisyydenkään kannalta, miten kuntien ja valtionkin verotulokehitys jatkossa suuntautuu.

Aivan kuten Antti Kalliomäki nyt perustelee, on jo kymmenisen vuotta perusteltu matalatasoisia tupoja eli ns. palkkamalttia etenkin sillä, että yritysten kilpailukyky siten säilyy tai jopa kohenee, kun palkkakustannukset eivät karkaa käsistä, ja näin voidaan investoinnein turvata mm. myös työllisyys.

Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että jatkuvista matalatasoisista tupoista huolimatta yritykset eivät ole merkittävästi investoineet – ainakaan Suomeen, enemmän kylläkin ulkomaille – mutta pääosin paisuneita voittovaroja on käytetty ylisuurten osinkojen maksamiseen yhtiöiden osakkeenomistajille (katso viereinen laitajuttu ”Yhtiöiden

voitoista muhkea osa ulkomaille”).

Näin on saatu aikaan myös ennennäkemätön muutos kansantalouden ns funktionaalisessa tulonjaossa siten, että pääoman kansantulo-osuus on paisunut mahtavasti, ja työtulojen vastaava osuus samassa suhteessa kaventunut.

Verotuloja nakerrettu kahtakin kautta

Ikään kuin ”vastapainoksi” matalille nimellispalkankorotuksille ovat viime vuosien hallitukset – ovatpa ne sitten olleet demari- tai kepuvetoisia – tarjonneet palkansaajille tuloverohelpotuksia, ja niitä kaupataan siis myös nyt tämän syksyn tupon täyksi.

Tuloverohelpotukset ovat jo sinällään tietenkin nakertaneet niin valtion kuin kuntienkin verotuloja. Mutta vaatimattomiksi jääneet nimellispalkankorotukset ovat niin ikään johtaneet siihen, etteivät julkisen vallan verotulot ole kasvaneet yhtä paljon kuin mitä ne olisivat tehneet isompien nimellispalkankorotusten oloissa.

Yhteisvaikutus on siis, että julkisen vallan verotuloja on nakerrettu kahtakin kautta. Kun verot kuitenkin ovat niin valtion kuin kuntienkin merkittävin tulonlähde, on selvää, että yhteiskunnan – valtion ja erityisesti kuntien – tarjoamien palvelujen ja työllistämisen rahoitus joutuu entistäkin ahtaammalle.

”Näin on”, sanoo tutkija

– Näin on, sanoo Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n erikoistutkija Teuvo Junka.

Hän on jo pitkään ollut ihmeissään jatkuvista veronalennuksista ja palkkojen minikorotuksista.

– Sehän tarkoittaa käytännössä, että valtio on jo vuosikausia veronalennuksilla maksanut merkittävän osan palkankorotuksista ikään kuin työnantajien puolesta, hän sanoo.

Junkan mukaan yritysten tuottavuus on Suomessa noussut viime vuosina niin paljon, että palkat olisivat voineet nousta selvästi nykyistä enemmän. Hampaattomat ay-liikkeen huippujohtajat eivät korotuksia ole kuitenkaan uskaltaneet pyytää, saatikka vaatia.

Ja puolestaan yrityksissä on palkkojen sijasta tuottavuuden nousun voitot maksettu osinkoina omistajille.

– Huolestuttavinta tämä ilmiö on ollut ns. funktionaalisen tulonjaon kannalta, eli Suomen varallisuus on liukunut ja liukuu yhä enemmän ja enemmän palkansaajilta pääoman omistajille, vahvistaa Junkakin.

Hänen tutkimuslaitoksensa VATT:n vuonna 2003 tekemän selvityksen mukaan palkkatulojen osuus Suomen kansantulosta on romahtanut laman jälkeen, ja on nyt jopa alle puolet koko kansantulosta. Suomi on siis kokonaisuutena rikastunut nopeasti, mutta palkansaaja on saanut tästä suhteellisesti vähemmän, eli jäänyt näppejään nuolemaan.

Huonoimmin on mennyt kaikkein vähävaraisimmilla. Heidän tulonsa ovat laskeneet paitsi suhteellisesti myös reaalisesti, koska niin valtiollisia kuin ennen kaikkea kunnallisiakin sosiaalietuja on leikattu tai jäädytetty samalla kun yleinen hintataso on noussut.

Vanha hokema, että ”köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat” pitää siis nyt tilastojenkin valossa taas kerran täysin paikkansa.

”Käykää Meilahdessa opintomatkalla!”

Erikoistutkija Teuvo Junka kehottaakin työmarkkinapomoja käymään Kiinan sijasta vaikkapa Helsingin Meilahden sairaalassa opintomatkalla katsomassa mihin johtaa yhteiskunnan verotulojen jatkuva nakertaminen.

– Verovaroja tulee käyttää siihen mihin on tarvetta, ja siksi verovaroja pitää myös kerätä niin paljon kuin tarvetta on, hän filosofoi.