Me tarvitsemme utopioita

UTOPIALLA TARKOITETAAN arkikielessä jonkinlaista ihanneyhteiskuntaa, yhteisöä, joka on kaikin puolin parempi kuin nykyinen. Taustalla on olemassa olevien olosuhteiden kokeminen kestämättömiksi – syystä tai toisesta. Oleellinen elementti on toiveikkuus: tulevaisuus on parempi kuin nykyinen tilanne.
Tieteen päivillä Helsingissä tammikuussa pohdittiin utopioiden olemusta ja mahdollisuuksia monitieteiseltä pohjalta.
Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen totesi, että tällä hetkellä utooppinen ajattelu on hankalaa lähinnä sen vuoksi, että elämme niin yksilöllistä aikaa. Yhteisöllisyyden hakeminen ja järjestäytyminen on vaikeaa. Kapitalismille ei nähdä vaihtoehtoista projektia. Amerikkalaisen yhteiskuntatieteilijän Francis Fukuyaman 1990-luvun alussa esittämä teesi historian ja suurten kertomusten lopusta on otettu todesta.
Ihmiset ovat tällä hetkellä entistä digitalisoituvamman kapitalismin nöyriä työntekijöitä ja kuluttajia. Itsensä kontrolli ja kehittäminen työelämän vaatimusten mukaiseksi, yksilöllisyyden korostaminen ja yrittäjämentaliteetti on ...