Merirosvoutopiat ja vapauden kaipuu

Pohjois-Afrikan Barbareskivaltiot (Algeria, Marokko, Tunisia ja Tripolitania, nykyinen Libya) tulivat tunnetuksi merirosvouksestaan, jota ne harjoittivat 1400-luvulta aina 1800-luvulle asti, kunnes Ranska valloitti Algerian 1830. Orjien hankkiminen oli olennainen osa tätä ’liiketoimintaa’, barbareskit myivät eurooppalaisia orjia omilla markkinoillaan ja kristityt tekivät muslimeille samoin.
Hieman vähemmän tunnettu osa tätä historiaa olivat islamin uskoon kääntyneet ”kristityt luopiot”, jotka alkoivat harjoittaa merirosvoutta. Peter Lambhorn Wilson tarkastelee kirjassaan Merirosvoutopia: Maurilaiset kaapparit ja kristityt luopiot (Nastamuumio, 2005) ilmiötä nimenomaan käännynnäisten omasta näkökulmasta.
Ilmiö oli aikanaan laajasti tunnettu ja on jopa arveltu, että syy miksi Barbareskivaltiot olivat merirosvoudessaan niin menestyksekkäitä, johtui näiden käännynnäisten taidoista. Tämä ajatus voi olla liioiteltu, mutta käännynnäisiä joka tapauksessa vihattiin paljon, mikä on usein estänyt pohtimasta heidän motiivejaan, ja mitä tämän ilmiön taustalla ...