Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan

Suomalaisessa mytologiassa metsä oli pyhä, elollinen ja voimallinen. Metsässä asuivat henget ja haltijat kuten metsän jumala Tapio ja metsän emäntä Mielikki. Metsä ei ollut vain resurssi, vaan henkinen olento tai valtakunta, jolta tuli pyytää lupa: ”Mielikki, metsän emäntä, anna mulle antiloja, hopeita hirven suista, kultia ketun kopasta.”
Nykyihmiselle metsä on usein virkistävä ja rauhoittava paikka, ja metsän terveysvaikutukset on todistettu empiirisillä tutkimuksilla. Metsä kuvataan usein vastapainona kaupungille, hiljaisuutena ja itsensä kohtaamisen tilana. Mutta ei pidä unohtaa myöskään nykyihmisen vieraantumista luonnosta: metsä voi olla myös pelon, tuntemattoman ja oudon paikka. Luonnon merkitys on vaikeampi hahmottaa kuin maatalousyhteiskunnassa.

Vihreä kulta

Monet edellä mainituista metsän luonnehdinnoista tuntuvat kaukaisilta, kun katsoo suomalaisen tehometsätalouden monotonista metsäpeltoa. Metsä on Suomen ”vihreä kulta” – ...