Miksi aseisiin riittää rahaa, mutta palveluihin ei?

ORPON JA Purran oikeistohallitus on sopinut asevarustelun ja muiden puolustusvoimien menojen lisäämisestä 3,7 miljardilla eurolla seuraavien neljän vuoden aikana. Puolustusvoimien budjetti kasvaa sen seurauksena tällä vuosikymmenellä yli 2,5-kertaiseksi.

Asevarustelun lisääminen miljardeilla on hallituksen vastaus Naton suunnitelmiin nostaa jäsenmaiden sotilasbudjettien osuus 3 – 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Valtiovarainministeri Purran mukaan tästä seuraa tarve vähintään 10 miljardin euron ”sopeuttamiseen”, joka on tehtävä valtion muita menoja leikkaamalla, jotta valtion velka ei kasva.

Hallitus esitti siis jättimäisen ohjelman asevarustelun ja muiden sotilaallisten menojen lisäämisestä samaan aikaan, kun vaalikentillä kampanjoitiin kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen puolesta. Sotilasmenojen paisuttajat puhuvat turvallisuudesta, mutta ovat samaan aikaan unohtaneet ihmisten arjen turvallisuudet. Siellä ongelmana on esimerkiksi terveydenhuollon, vanhuspalvelujen, koulujen ja muiden peruspalvelujen rahapula. Puhumattakaan koko ihmiskuntaa uhkaavista ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.

Alue- ja kuntavaalien voittajat – SDP ja VAS – ovat nyt luvanneet toimia oikeistolaisen hallituspolitiikan suunnan muuttamiseksi. Kuitenkaan yksikään eduskuntapuolue ei ole toistaiseksi ilmoittanut vastustavansa asevarustelun paisuttamista. Toisaalta useimmat niistä vakuuttavat välttämättömyyttä vähentää julkista velkaa. Mistä siis rahat ollaan näiden vaalien voittajapuolueiden mielestä ottamassa vuositasolla 3 miljardia euroa suurempaan asevarusteluun?

Meidän on vaadittava edelleen irtaantumista Natosta.

MUUTTUUKO POLITIIKAN suunta ja turvataanko hyvinvointipalvelujen rahoitus riippuu nyt hyvin paljon siitä, miten kukin puolue suhtautuu asemenojen lisäämiseen. Eikä kyse ole tietenkään vain kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksesta. Kyse on myös siitä, että kansainvälisiä ongelmia ei ratkaista aseilla vaan sopimalla ja yhteistyöllä. Asevarusteluun käytettäviä varoja tarvittaisiin myös ympäristökriisin, köyhyyden ja muiden maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa.

Asevarustelu kuluttaa aineellisia ja inhimillisiä voimavaroja, jotka pitäisi käyttää ympäristökriisin ratkaisemiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Aseisiin käytettävät materiaalit ovat pois maapallon rajallisista malmeista ja muista materiaaleista. Sodissa, sotaharjoituksissa ja asevarustelussa syntyy valtavia kasvihuonepäästöjä ja ympäristötuhoja.

Naton jäsenenä Suomi on sitoutunut Naton ydinasepolitiikkaan ja strategiaan, johon kuuluu ydinaseet kieltävän YK:n sopimuksen torjuminen ja valmius käyttää sotilaallista voimaa ilman kansainvälisen oikeuden edellyttämää YK:n valtuutusta. Liittyminen Natoon on kaventanut muutenkin Suomen mahdollisuuksia toimia konfliktien sovittelijana ja rauhan rakentajana.

Meidän on vaadittava edelleen irtaantumista Natosta ja palaamista sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Asevaraisesta, Natoon ja ydinpelotteeseen nojaavasta turvallisuuspolitiikasta on palattava rauhanpolitiikkaan.

***

MINÄ JÄÄN tämän Tiedonantajan numeron jälkeen äitysvapaille ja toivotan Juha-Pekka Väisäselle antoisia hetkiä lehden luotsaamisen parissa. Päätoimittajan sijaisuus tuo varmasti uutta otetta ja inspiraatiota 2020-luvun työväenluokkaiseen lehtityöhön, joka on monien muidenkin medioiden tavoin suurien haasteiden edessä.

Voimaa tähän taisteluun voi hakea Fidel Castron perinnöstä, kun hänen syntymästään tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlitaan tätä yhdessä kuubalaisten tovereidemme kanssa!