Miksi sosialismin tulee olla internationalistista – ja miten Rosa Luxemburg voi meitä siinä opettaa?

Harvassa ovat ne marxilaiset ajattelijat, jotka ovat olleet yhtä omistautuneita sosialismin kansainvälisyyden ohjelmalle, kuin Rosa Luxemburg. Hän oli juutalainen, puolalainen ja saksalainen, mutta hänen yksi ja ainoa ”kotimaansa” oli sosialistinen internationaali. On totta, että tämä radikaali internationalismi sai hänet tekemään kyseenalaisia kannanottoja kansallisuuskysymyksestä. Puhuttaessa esimerkiksi hänen kotimaastaan, Puolasta, hän ei vain vastustanut sosiaalipatrioottisen Piłsudskin puolalaisen sosialistipuolueen (PPS) kutsua kansalliseen itsenäisyyteen.

Luxemburg myös torjui bolševikkien tuen Puolan itsemääräämisoikeudelle – mukaan luettuna mahdollisuuden erota Venäjästä. Hän perusteli näkemyksiään aina vuoteen 1914 asti taloudellisilla argumenteilla. Puola oli jo integroitu Venäjän talouteen. Senpä vuoksi Puolan itsenäisyys oli hänen mukaansa pelkkä utopistinen pyrkimys, jota kannatettiin vain taantumuksellisissa ja pikkuporvarillisissa kerroksissa. Hänen mielestään kansat olivat pohjimmiltaan ”kulttuurillisia” ilmiöitä. Hän ehdottikin ”kulttuurillista autonomiaa” ratkaisuksi kansallisuuskysymykseen. Hän sivuuttaa ...