Miljardi ihmistä näkee nälkää

Tämänvuotinen Worldwatch-instituutin raportti Maailman tila 2011 käsittelee maailman ruokahuoltoa ja erityisesti Saharan eteläpuolisen alueen maatalouden kehittämistä. Kansainvälistä painoarvoa asialle antaa se, että aliravitsemuksen puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on yksi YK:n vuosituhattavoitteista.

Kehitys on kuitenkin ollut surkeata, vähiten aliravittuja oli viimeisen 40 vuoden aikana vuosina 1995-97 noin 825 miljoonaa ja eniten 2009 noin 1 020 miljoonaa.

Ruokaa tuotetaan maailmassa tarpeeksi

Globaali ruoan tuotanto on 4 600 kcal/henkilö/päivä. Tästä kuitenkin vain 2 000 kcal päätyy ruokapöytään. Lisäksi globaali eriarvoisuus siinä, kenen pöytään ruoka päätyy, on valtava.

Sadonkorjuun jälkeinen hävikki on 600 kcal, jakelun ja jalostuksen hävikki 800 kcal. Suurin tuhlari on kuitenkin rehun osuus, johon kuluu 1 700 kcal ja tämä tuottaa lihaa ynnä muuta vain 500 kcal. Lihan tuotannon hyötysuhde on siis onnettoman huono. Valitettavasti tämän osuuden ennustetaan kasvavan, kun kehittyvien maiden kuten Kiinan asukkaiden ruokavalio muuttuu vauhdilla enemmän lihaa sisältäväksi. Lisäksi kehittyneissä maissa myös valmistetun ruoan pois heittäminen, haaskaus on kasvussa.

Uusliberalismi murentaa perheviljelyn pohjaa

Kirjan suuri tekijäkollektiivi on kiertänyt kahden vuoden ajan erityisesti Afrikan eteläosien valtioiden maaseutua tutkien paikallisviljelyä. Globaali uusliberalistinen maatalouspolitiikka ajaa tehomaatalouden mallia otettavaksi käyttöön. Seuraukset ovat ikäviä:”hyödyt ovat kasaantuneet harvoille, ihmiskunnan säilymiselle tärkeä luonnonvaraperusta on vaurioitunut pahasti, maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet valtaviksi ja tehomaatalouden jatkuminen vaarantaa veden, energian ja ruoan saannin ja ilmaston vakauden.”

Kirjan 15 artikkelissa ja ”Pellon laidalta”-kommenteissa esitetään lukuisia tehomaataloudelle vaihtoehtoisia, paikallisiin kasvilajikkeisiin perustuvia, luonnonmukaisia viljelytapoja. Nämä hyödyttävät erityisesti naisia ja lapsia ja turvaavat perheille paikallisen ruuan saannin. Globaali agrobisnes taas tähtää enemmän vientiin suuntautuvaan viljelyyn, vieraisiin ja myös geenimuunneltuihin kasvilajikkeisiin ja massiiviseen keinolannoitukseen.

Uusimperialismi lisääntyy

Uusi trendi monissa Afrikan maissa on uusimperialistinen maatalouspolitiikka. Monet Afrikan melko yksinvaltaisesti johdetuista maista ovat vuokranneet laajoja maa-alueita muiden maiden maatalousfirmoille. Tarkoituksena näillä vuokraviljelmillä, joiden vuokra on satojentuhansien hehtaarien alueista usein vain nimellinen, on tuottaa ruokaa imperialistisille viljelijämaille – ei paikallisille asukkaille. Paikalliset asukkaat sen sijaan hyvin monessa tapauksessa saavat häädön entisiltä viljelymailtaan.

Kirjassa todetaan, että ”viime vuosina ovat syntyneet maailmanlaajuiset viljelymaamarkkinat.” Näillä markkinoilla ostajina ovat rikkaat öljyvaltiot, kuten Saudi-Arabia ja Qatar ja nopeasti toimintojaan kasvattava Kiina mutta myös yhdysvaltalaiset ja englantilaiset yhtiöt. Yksi osa uusimperialismia on valtavien metsä-alojen raivaaminen erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Indonesiassa öljykasvien ja sokeriruon kasvattamiseen turvaamaan länsimaiden polttonestekysyntää.

Niin kuin John Bellamy Foster mainiossa kirjassaan The Ecological Revolution kirjoitti: ”ruokitaanko ihmisiä vai autoja? Markkinat vastasivat – autoja”.

Erittäin suuri puute kirjassa on se, että globaalia ruoan hinnan muodostumista ei käsitellä. Finanssikeinottelijat pelaavat nykyisin myös ruokafutuureilla maailman pörsseissä ja tämä on jo aiheuttanut hintapiikkejä, jotka koskettavat pahimmin kaikkein köyhimpiä ihmisiä ja alueita.

Ristiriitaisia artikkeleita

Tämänvuotinen Maailman tila -kirja on monilta osin ristiriitainen. Yksi osasyy löytynee kirjan ”Tekijät kiittävät” -luvusta. Kiitoksia saavat muiden muassa Rockefeller-säätiö ja Bill ja Melinda Gatesin säätiö, joiden tiedetään osallistuvan globaalin agrobisneksen kenties härskeimmän toimijan, Monsanto-yhtiön kanssa muun muassa geenimuunneltujen viljelykasvien kehittelyyn. Myöskin Monsantoa kiitellään yhdessä kirjan artikkeleista.

Jotkut kirjan artikkeleista esittävätkin tehomaatalouden ratkaisuna. Osa kirjoittajista tasapainottelee bisneksen ja ihmisten tarpeiden välillä, mutta suurin osa kirjoittajista kuitenkin näkee ratkaisun ihmisten, erityisesti Saharan eteläpuolisten alueiden naisten elämisen tarpeista lähtevänä. Tähän liittyy myös voimakas osuuskunta-tyyppisten paikallisten organisaatioiden kehittäminen ja tyttöjen koulutus.

Worldwatch Institute: Maailman tila 2011, Gaudeamus Helsinki University Press, 271 s