Miten lopettaa sota lapsia vastaan?

Alkuperäinen kirjoittaja: (Inter Press Service)

Maputo (IPS – Graca Machel) Sotien uhreiksi on kautta aikojen joutunut
muitakin kuin sotilaita, ja siviiliuhrien joukossa on aina ollut myös
lapsia. Nykyajan sodat kuitenkin surmaavat, vammauttavat ja käyttävät
hyväksi lapsia paljon raaemmin ja järjestelmällisemmin kuin
koskaan aiemmin.

Kylmän sodan päättyminen lupasi loppua selkkauksille,
joiden polttoaineena oli usein kahden supervallan ideologinen vastakkaisuus.
Toisin kuitenkin kävi: sotia on puhjennut jokseenkin kaikilla maailman
kolkilla joko valtioiden välille tai vielä useammin niiden sisällä.
Tiedotusvälineet kuittaavat ne helposti heimosodiksi tai etniseksi
vihanpidoksi, mutta näiden sisällissotien syyt ovat paljon moninaisemmat
ja usein myös tuoreemmat.

Viimeaikaisten konfliktien vaikutus lapsiin on ollut erityisen tuhoisa.
Miljoonia lapsia on tarkoituksella tapettu, ja satojatuhansia on pakotettu
mukaan sotimiseen. Lisäksi miljoonat lapset ovat joutuneet kärsimään
aliravitsemuksesta, sairauksista, seksuaalisesta väkivallasta ja pakolaiselämän
ankaruudesta.

Selkkausten pääsyyt

Nykyajan selkkausten tärkeimpiä syitä ovat:

– Kilpailu luonnonvaroista. Pitkään jatkuneet sodat Angolassa
ja Sierra Leonessa on rahoitettu timanteilla. Sudanin sisällissodan
käyttövoimana on öljy. Afganistanissa ja Kolumbiassa taistellaan
huumekaupan miljoonavoitoista.

– Rikkaiden maiden markkinat, joita ilman yksikään ”sotatalous”
ei kukoistaisi. Maailmanlaajuiset liiketoimet – lailliset ja laittomat –
ovat poikineet monimutkaisen kansainvälisen järjestelmän,
jonka ansiosta sota on paitsi mahdollista, myös erittäin tuottoisaa.

– Kansainvälinen asekauppa, varsinkin pienaseiden myynti, takaa
sotien jatkumisen. Pienaseisiin luetaan muun muassa pistoolit, rynnäkkökiväärit,
henkilömiinat, kevyet singot, kranaatinheittimet ja jopa olalta ammuttavat
ilmatorjuntaohjukset. Pienaseita on nykyisin niin helposti saatavilla, että
köyhinkin yhteisö pystyy hankkimaan tulivoimaa, jonka avulla paikallinen
selkkaus yltyy veriseksi teurastukseksi.

– Monet kehitysmaat ovat suurten velkojensa ja kansainvälisten luottolaitosten
sanelemien vyönkiritysohjelmien vuoksi joutuneet leikkaamaan peruspalvelujaan
ja julkista sektoriaan. Samalla maan talous on heikentynyt, ja esiin on
tunkenut uusia valtaa ja voittoja janoavia toimijoita.

1990-luvulla miljoonia lapsiuhreja

Nykyiset konfliktit ovat erityisen tuhoisia lapsille siksi, että
ne eivät juuri erottele taistelijoita ja siviilejä. Siviilien
osuus sotien uhreista on viime vuosikymmeninä noussut järkyttävästi:
viidestä prosentista yli 90 prosenttiin.

1990-luvulla kuoli aseellisten yhteenottojen seurauksena yli kaksi miljoonaa
lasta ja yli kolminkertainen määrä vammautui pysyvästi
tai haavoittui vakavasti.

Noin 20 miljoonaa lasta on tällä hetkellä pakolaisena
joko ulkomailla tai omassa maassaan.

Nykypäivän sodankäyntiin yhdistyy usein tolkuttomasti
väkivaltaa ja julmuuksia. Ne ulottuvat systemaattisesta raiskaamisesta
viljelysten tuhoamiseen, kaivojen myrkyttämiseen ja suoranaiseen kansanmurhaan.

Taistelijat tuntuvat hylkäävän kaikki inhimillisyyden
perussäännöt käydessään raivoisasti lasten
ja näiden perheiden kimppuun. Toisaalta lapsia myös pakotetaan
sotilaiksi, jolloin he eivät ole pelkästään julmuuksien
uhreja vaan myös niiden toimeenpanijoita. Selkkauksiin eri puolilla
maailmaa osallistuvien alle 18-vuotiaiden määrä on jatkuvasti
yli 300 000.

Hätäapu riittämätöntä

Kansainvälinen hätäapu sotien uhreille on riittämätöntä,
ja se jakautuu epätasaisesti. Sekä sodista että avun puutteesta
kärsivät eniten lapset ja naiset.

YK:n 1994-1999 jäsenvaltioilta pyytämä hätäapu
oli 13,5 miljardia dollaria (dollari on noin 6,5 markkaa), mutta apua tuli
alle 9 miljardia dollaria.

Vuonna 1999 Kosovon sodan koettelemille 3,5 miljoonalle ihmiselle löytyi
apua 59 senttiä henkeä kohti päivässä. Samaan aikaan
sitä riitti Afrikan 12 miljoonalle avuntarvitsijalle vain 13 senttiä
päivässä.

Hätää kärsivien auttamisen ohella YK on omistautunut
kasvavassa määrin rauhanturvaamiselle ja -rakentamiselle. Se on
tuottanut tulosta esimerkiksi Salvadorissa, Namibiassa ja Nicaraguassa.
Murheellisia epäonnistumisia on puolestaan koettu entisessä Jugoslaviassa,
Somaliassa ja kaikkein karmeimmin Ruandassa.

Sotarikolliset vastuuseen

Rutiiniksi muuttuneet raakuudet lapsia kohtaan ovat suuri haaste kansainväliselle
oikeudelle. Kansainvälinen yhteisö on kehittänyt vakuuttavia
välineitä ihmisoikeuksien vaalintaan ja kansanmurhaan syyllistyneiden
rankaisemiseen. Valitettavasti monet valtiot ja aseelliset ryhmittymät
ovat viitanneet sopimuksille kintaalla ja selvinneet siitä rankaisematta.

Lapsia vastaan tehtyihin sotarikoksiin syyllistyneet on saatava vastaamaan
teoistaan. Kansallinen itsemääräämisoikeus ei saa milloinkaan
toimia suojakilpenä niille, jotka ovat suoraan tai välillisesti
syyllistyneet näihin rikoksiin. On ryhdyttävä kansallisiin
ja kansainvälisiin toimiin rikollisten ja näiden tukijoiden saamiseksi
vastuuseen teoistaan.